"Kirjasto on paikka, jossa ei tuomita" : Laadullinen tutkimus sateenkaarinuorten kirjastonkäytöstä Lapissa
Mattila, Riina (2015)
Mattila, Riina
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112117074
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112117074
Tiivistelmä
"Kirjasto on paikka, jossa ei tuomita" on laadullisella menetelmällä tehty opinnäytetyö, joka käsittelee lappilaisten sateenkaarinuorten kirjastonkäyttöä. Sateenkaarinuorella tarkoitetaan tässä opinnäytetyössä 15–25-vuotiasta lappilaista nuorta, joka kokee kuuluvansa johonkin seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimii Rovaniemen Seta ry.
Opinnäytetyössä selvitetään, millainen merkitys kunnan kirjastolla ja HLBTQI-kirjallisuudella on nuoren identiteetin kehittymisen kannalta, mistä nuoret hakevat tietoa identiteettiinsä liittyen ja miten lappilaiset sateenkaarinuoret käyttävät kirjastoa. Termi HLBTQI tulee sanoista homo, lesbo, bi, trans, queer ja inter, eli termi kattaa kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen eri ryhmät. HLBTQI-kirjallisuudella tarkoitetaan kirjallisuutta, jossa esiintyy seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin liittyviä teemoja. Opinnäytetyössä keskityn HLBTQI-aiheiseen nuortenkirjallisuuteen.
Aineisto on koottu haastattelemalla kolmeatoista sateenkaarinuorta sähköpostihaastatteluilla. Haastateltavat olivat käyttäneet yhteensä kahtatoista Lapin 24 yleisestä kunnankirjastosta, sekä kahta tieteellistä kirjastoa kahdeksan eri kunnan alueella. Opinnäytetyön aihe on Suomessa ainoa laatuaan, sillä aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu keskittyen pelkästään sateenkaarinuoriin ja johonkin tiettyyn maantieteelliseen alueeseen.
Tietoperustassa käsitellään nuoria seksuaali- ja sukupuolivähemmistöinä, HLBTQI-nuortenkirjallisuutta ja kirjaston kirjallisuuspalveluita sekä yleisesti että keskittyen tarkemmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarkoitettuihin kirjallisuuspalveluihin.
Internetin jälkeen yleisimpiä tiedonhakukanavia olivat kaverit ja kirjasto tai kirjallisuus. HLBTQI-kirjallisuutta haettiin samalla tavalla: yleisimmin kirjoja etsittiin netistä, sen jälkeen kirjastosta tai kysyttiin kavereilta vinkkejä. Haastateltavat olivat yksimielisiä siitä, että HLBTQI-kirjallisuutta tulisi nostaa paremmin esille. Kirjasto näyttäytyy kuitenkin tasa-arvoisena paikkana, jonka kokoelmasta on saatu apua oman identiteetin vahvistamiseen ja hyväksymiseen. Johtopäätösten perusteella annan vinkkejä siihen, miten kirjastoissa voidaan parantaa HLBTQI-aineiston löydettävyyttä ja perustelen, miksi HLBTQI-aineiston parempi löydettävyys on tärkeää.
Opinnäytetyössä selvitetään, millainen merkitys kunnan kirjastolla ja HLBTQI-kirjallisuudella on nuoren identiteetin kehittymisen kannalta, mistä nuoret hakevat tietoa identiteettiinsä liittyen ja miten lappilaiset sateenkaarinuoret käyttävät kirjastoa. Termi HLBTQI tulee sanoista homo, lesbo, bi, trans, queer ja inter, eli termi kattaa kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen eri ryhmät. HLBTQI-kirjallisuudella tarkoitetaan kirjallisuutta, jossa esiintyy seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin liittyviä teemoja. Opinnäytetyössä keskityn HLBTQI-aiheiseen nuortenkirjallisuuteen.
Aineisto on koottu haastattelemalla kolmeatoista sateenkaarinuorta sähköpostihaastatteluilla. Haastateltavat olivat käyttäneet yhteensä kahtatoista Lapin 24 yleisestä kunnankirjastosta, sekä kahta tieteellistä kirjastoa kahdeksan eri kunnan alueella. Opinnäytetyön aihe on Suomessa ainoa laatuaan, sillä aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu keskittyen pelkästään sateenkaarinuoriin ja johonkin tiettyyn maantieteelliseen alueeseen.
Tietoperustassa käsitellään nuoria seksuaali- ja sukupuolivähemmistöinä, HLBTQI-nuortenkirjallisuutta ja kirjaston kirjallisuuspalveluita sekä yleisesti että keskittyen tarkemmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarkoitettuihin kirjallisuuspalveluihin.
Internetin jälkeen yleisimpiä tiedonhakukanavia olivat kaverit ja kirjasto tai kirjallisuus. HLBTQI-kirjallisuutta haettiin samalla tavalla: yleisimmin kirjoja etsittiin netistä, sen jälkeen kirjastosta tai kysyttiin kavereilta vinkkejä. Haastateltavat olivat yksimielisiä siitä, että HLBTQI-kirjallisuutta tulisi nostaa paremmin esille. Kirjasto näyttäytyy kuitenkin tasa-arvoisena paikkana, jonka kokoelmasta on saatu apua oman identiteetin vahvistamiseen ja hyväksymiseen. Johtopäätösten perusteella annan vinkkejä siihen, miten kirjastoissa voidaan parantaa HLBTQI-aineiston löydettävyyttä ja perustelen, miksi HLBTQI-aineiston parempi löydettävyys on tärkeää.