Liikuntatoiminnan kehittäminen "neuroliikkujille" : liikuntaseurojen kokema yhteistyön ja koulutuksen tarve lajinsa soveltamisessa
Kilkki, Mia (2015)
Kilkki, Mia
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015082614138
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015082614138
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin osana Turun ammattikorkeakoulun ja Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa ”Neuroliikkuja paikallistasolla 2013-2015” –konsultointi- ja kehittämisprojektin Turun osahanketta. Kehittämistutkimusta soveltaneen opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää 1) minkälaista yhteistyötä ja koulutusta liikuntaseurat kokivat tarvitsevansa kehittäessään liikuntatoimintaa neurologisen sairauden tai vamman vuoksi toimintarajoitteisille aikuisille eli ”neuroliikkujille” sekä pohtia 2) miten opinnäytetyön aikainen toiminnallinen kehittämisyhteistyö vaikutti yhteistyöseurojen valmiuksiin soveltaa lajiansa kohderyhmälle.
Kehittämisyhteistyöhön ilmoittautui sähköisen alkukyselyn (n=181) kautta mukaan viisi Turun seudulla toimivaa liikunta- ja urheiluseuraa, joilla ei ollut tai oli vain vähän kokemusta liikunnan soveltamisesta toimintarajoitteisille aikuisille. Kehittämistyöryhmiin (n=5) kuului seuraedustuksen ja fysioterapeutin (opinnäytetyön tekijän) lisäksi Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksen aikuisten soveltavan liikunnan palveluvastaava sekä Neurologisten Vammaisjärjestöjen yhteyshenkilö. Yhteistyön keskeisenä tavoitteena oli yhdistää seuraohjaajien ja -valmentajien lajituntemus, kunnan soveltavan liikunnan asiantuntemus ja tukitoimet sekä kuntoutus- ja vammaisjärjestöpuolelta nouseva liikunnan soveltamisen osaaminen uusiksi liikuntapalveluiksi neurologisen vamman tai sairauden vuoksi toimintarajoitteisille aikuisille. Yhteistyö ajoittui lokakuusta 2014 toukokuuhun 2015. Sovellettavina lajeina olivat tanssillinen liikunta, pöytätennis, palloilu, curling sekä luistelu. Aineisto kerättiin alku- ja loppukyselyn, kokemusseurojen haastattelun (n=3) sekä ryhmäkeskustelun avulla. Aineiston analyysissä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten perusteella liikuntaseurat tarvitsevat ulkopuolisen tukiverkoston soveltaessaan lajiaan toimintarajoitteisille harrastajille kuten neuroliikkujille. Seurat kokivat tarvitsevansa konkreettista tukea muun muassa harjoitusten soveltamisessa, turvallisuuskysymyksissä sekä markkinoinnissa. Kunnan rooli nähtiin tärkeänä harjoitteluolosuhteiden parantamisessa sekä avustusmahdollisuuksista tiedottamisessa. Lajiliitoilta toivottiin vahvempaa roolia lajin soveltamismahdollisuuksien esiintuomisessa, sekä valmentajien kouluttamisessa. Toiminnallinen kehittämisyhteistyö lisäsi seurojen valmiuksia järjestää liikuntatoimintaa neuroliikkujille. Seurat järjestivät kevään 2015 aikana yhteensä 41 liikuntaryhmää ja lajiesittelyä, joihin osallistui 51 neuroliikkujaa. Liikuntakertoja yhteistyön aikana kertyi lähes 300. Tutkimustuloksia sekä pilotoitua kehittämisyhteistyön mallia voivat hyödyntää soveltavan liikunnan koulutuksia ja yhteistyötä kehittävät tahot, sekä soveltavan liikunnan kehittämisestä kiinnostuneet liikunta- ja urheiluseurat.
Kehittämisyhteistyöhön ilmoittautui sähköisen alkukyselyn (n=181) kautta mukaan viisi Turun seudulla toimivaa liikunta- ja urheiluseuraa, joilla ei ollut tai oli vain vähän kokemusta liikunnan soveltamisesta toimintarajoitteisille aikuisille. Kehittämistyöryhmiin (n=5) kuului seuraedustuksen ja fysioterapeutin (opinnäytetyön tekijän) lisäksi Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksen aikuisten soveltavan liikunnan palveluvastaava sekä Neurologisten Vammaisjärjestöjen yhteyshenkilö. Yhteistyön keskeisenä tavoitteena oli yhdistää seuraohjaajien ja -valmentajien lajituntemus, kunnan soveltavan liikunnan asiantuntemus ja tukitoimet sekä kuntoutus- ja vammaisjärjestöpuolelta nouseva liikunnan soveltamisen osaaminen uusiksi liikuntapalveluiksi neurologisen vamman tai sairauden vuoksi toimintarajoitteisille aikuisille. Yhteistyö ajoittui lokakuusta 2014 toukokuuhun 2015. Sovellettavina lajeina olivat tanssillinen liikunta, pöytätennis, palloilu, curling sekä luistelu. Aineisto kerättiin alku- ja loppukyselyn, kokemusseurojen haastattelun (n=3) sekä ryhmäkeskustelun avulla. Aineiston analyysissä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten perusteella liikuntaseurat tarvitsevat ulkopuolisen tukiverkoston soveltaessaan lajiaan toimintarajoitteisille harrastajille kuten neuroliikkujille. Seurat kokivat tarvitsevansa konkreettista tukea muun muassa harjoitusten soveltamisessa, turvallisuuskysymyksissä sekä markkinoinnissa. Kunnan rooli nähtiin tärkeänä harjoitteluolosuhteiden parantamisessa sekä avustusmahdollisuuksista tiedottamisessa. Lajiliitoilta toivottiin vahvempaa roolia lajin soveltamismahdollisuuksien esiintuomisessa, sekä valmentajien kouluttamisessa. Toiminnallinen kehittämisyhteistyö lisäsi seurojen valmiuksia järjestää liikuntatoimintaa neuroliikkujille. Seurat järjestivät kevään 2015 aikana yhteensä 41 liikuntaryhmää ja lajiesittelyä, joihin osallistui 51 neuroliikkujaa. Liikuntakertoja yhteistyön aikana kertyi lähes 300. Tutkimustuloksia sekä pilotoitua kehittämisyhteistyön mallia voivat hyödyntää soveltavan liikunnan koulutuksia ja yhteistyötä kehittävät tahot, sekä soveltavan liikunnan kehittämisestä kiinnostuneet liikunta- ja urheiluseurat.