Laserkeilatun ja maastomitatun puustotiedon vertailu Kemijärven Natura 2000 -alueilla : Javarustunturi ja Ottavaara
Ukkonen, Sami; Pesonen, Henrik (2015)
Ukkonen, Sami
Pesonen, Henrik
Lapin ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504234882
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504234882
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella laserkeilatun puustotiedon käyttökelpoisuutta Natura 2000 -luontotyypeillä Pohjois-Suomessa. Metsätalouden puolella laserkeilaus on jo yleisessä ja laajassa käytössä oleva, luotettavaksi todettu tapa tuottaa puustotietoa. Mikäli menetelmää kyettäisiin hyödyntämään myös suojelualueiden monimuotoisemman ja erirakenteisen puuston inventoinnissa, olisi potentiaalisena hyötynä maastotöiden yksinkertaistuminen ja väheneminen. Tämän seurauksena luonnonsuojelun resursseja voitaisiin tehokkaammin ohjata muille suojelun osa-alueille.
Tutkimus toteutettiin aineistovertailuna. Vertaillut aineistot koostuivat Metsähallituksen luontokartoittajien mittaamista inventointitiedoista vuodelta 2012 sekä samana vuonna toteutetun laserkeilaushankkeen pohjalta tulkituista puustotiedoista. Vertailussa keskityttiin kuviokohtaisiin puuston keskitilavuuksiin eri kehitysluokissa sekä puulajisuhteiden vastaavuuksiin. Tutkimusalue kattoi Kemijärven alueella sijaitsevat Javarustunturin ja Ottavaaran luonnonsuojelualueet.
Vertailun tuloksena havaittiin, että kuviotasolla toimiessa erot kahdessa aineis-tossa vaihtelivat hyvin pienistä hyvin suuriin. Vertailukohteiden pinta-alan kas-vaessa ja puuston varttuessa keskitilavuudet vastasivat toisiaan paremmin. Pinta-alan pienentyessä ja puuston harventuessa myös yhteneväisyydet aineistojen välillä vähenivät. Puulajisuhteiden vastaavuudelle merkittävin tekijä oli pääpuulaji. Mäntyvaltaisen Ottavaaran metsissä aineistojen väliset puulajisuhteet vastasivat toisiaan huomattavan paljon paremmin kuin kuusivaltaisella Javarustunturilla.
Johtopäätöksenä vertailusta voitiin todeta, että laserkeilaus tuottaa laajoja ko-konaisuuksia tarkastellessa kohtalaisen hyvän arvion myös luonnontilaisten metsien tilavuuksista. Luonnonsuojelun tarpeita ajatellen nykyinen tulkintame-netelmä on kuitenkin aivan liian suurpiirteinen, eikä sen avulla kyetä tarvittavissa määrin havainnoimaan metsien yksittäisiä erityispiirteitä. Tällaisenaan laserkeilatun puustotiedon hyöty suojelualueilla lienee pääasiallisesti tausta-aineistona.
Tutkimus toteutettiin aineistovertailuna. Vertaillut aineistot koostuivat Metsähallituksen luontokartoittajien mittaamista inventointitiedoista vuodelta 2012 sekä samana vuonna toteutetun laserkeilaushankkeen pohjalta tulkituista puustotiedoista. Vertailussa keskityttiin kuviokohtaisiin puuston keskitilavuuksiin eri kehitysluokissa sekä puulajisuhteiden vastaavuuksiin. Tutkimusalue kattoi Kemijärven alueella sijaitsevat Javarustunturin ja Ottavaaran luonnonsuojelualueet.
Vertailun tuloksena havaittiin, että kuviotasolla toimiessa erot kahdessa aineis-tossa vaihtelivat hyvin pienistä hyvin suuriin. Vertailukohteiden pinta-alan kas-vaessa ja puuston varttuessa keskitilavuudet vastasivat toisiaan paremmin. Pinta-alan pienentyessä ja puuston harventuessa myös yhteneväisyydet aineistojen välillä vähenivät. Puulajisuhteiden vastaavuudelle merkittävin tekijä oli pääpuulaji. Mäntyvaltaisen Ottavaaran metsissä aineistojen väliset puulajisuhteet vastasivat toisiaan huomattavan paljon paremmin kuin kuusivaltaisella Javarustunturilla.
Johtopäätöksenä vertailusta voitiin todeta, että laserkeilaus tuottaa laajoja ko-konaisuuksia tarkastellessa kohtalaisen hyvän arvion myös luonnontilaisten metsien tilavuuksista. Luonnonsuojelun tarpeita ajatellen nykyinen tulkintame-netelmä on kuitenkin aivan liian suurpiirteinen, eikä sen avulla kyetä tarvittavissa määrin havainnoimaan metsien yksittäisiä erityispiirteitä. Tällaisenaan laserkeilatun puustotiedon hyöty suojelualueilla lienee pääasiallisesti tausta-aineistona.