Varhainen vuorovaikutus lastenneuvolan terveydenhoitajan näkökulmasta
Ruohonen, Jennika (2015)
Ruohonen, Jennika
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504074007
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504074007
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten lastenneuvolan terveydenhoitaja tukee äidin ja lapsen varhaista vuorovaikutusta sekä tunnistaa äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen ongelmia ja puuttuu niihin. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tukemista, ongelmien tunnistamista ja niihin puuttumista lastenneuvolassa.
Opinnäytetyö oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla Rauman kaupungin lastenneuvoloiden terveydenhoitajia (n=3). Haastattelut suoritettiin toukokuussa 2014. Haastattelut nauhoitettiin ja ne litteroitiin sanasta sanaan heti haastatteluiden jälkeen. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset raportoitiin jakamalla aineisto tutkimustehtävien mukaisesti yläluokkiin ja niiden alla olevien lisäkysymysten perusteella määriteltiin alakäsitteet. Kunkin teemahaastattelurungon osiosta muodostettiin tällä tavoin kuvio, johon on tiivistetty keskeiset tutkimustulokset. Tutkimustulokset raportoitiin maaliskuussa 2015.
Tutkimustulosten perusteella kaikki haastatellut terveydenhoitajat pitivät äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tukemista, tunnistamista ja siihen puuttumista tärkeänä osana työtään ja ennaltaehkäisevänä keinona. Kaikki kokivat saaneensa riittävästi koulutusta äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen, tunnistamiseen ja puuttumiseen. Haastatelluilla oli runsaasti omakohtaista kokemusta aiheesta pitkän työkokemuksensa ansiosta. Terveydenhoitajat kuivailivat toimintaansa prosessimaisesti. Terveydenhoitajan on ensin tiedostettava äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tuen merkitys ja keinot neuvolatyössä, tunnistaa mahdolliset ongelmat, jotta siihen sopivien puuttumiskeinojen valinta on mahdollista. Äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen ongelmien tunnistamiseen tarvittiin havainnointia sekä perheen tilanteen kartoittamista avoimin kysymyksin ja kyselylomakkein. Terveydenhoitajan huoli varhaisen vuorovaikutuksen ongelmasta heräsi tavallisesti äidin riskitekijöiden kasautumisesta, äidin tai lapsen poikkeavasta käytöksestä tai riittämättömän vuorovaikutuksen näkyvistä piirteistä. Äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen ongelmaan puuttumiseen tarvittiin puheeksiottamiskykyä sekä perheelle sopivien puuttumiskeinojen onnistunutta valintaa. Terveydenhoitajat puuttuivat vuorovaikutuksen ongelmiin kertomalla huolesta suoraan perheelle, kuulemalla äitien mielipidettä asiaan ja hakemalla yhdessä tilanteeseen ratkaisumalleja. Äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen puuttumisessa haastavaksi koettiin rajalliset resurssit, asiakkaan haluttomuus ottaa apua vastaan ja asiakkaiden persoonallisten erojen huomioiminen puuttumistilanteessa. Käyttämiensä keinojen toimivuutta terveydenhoitajat arvioivat laadullisesti tunteiden kautta ja asiakkaan toiminnan muuttumisen näkökulmasta.
Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista tutkia isän ja lapsen varhaista vuorovaikutusta. Mielenkiintoista olisi tarkastella tutkimusaihetta isän ja lapsen välisen varhaisen vuorovaikutuksen laadullisten ja/tai määrällisten eroavaisuuksien näkökulmasta verrattuna äidin ja lapsen varhaiseen vuorovaikutukseen. Aihetta voisi myös tutkia teemahaastattelemalla äitejä ja/tai isiä ja tuoda esille heidän kokemuksiaan varhaisesta vuorovaikutuksesta.
Opinnäytetyö oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla Rauman kaupungin lastenneuvoloiden terveydenhoitajia (n=3). Haastattelut suoritettiin toukokuussa 2014. Haastattelut nauhoitettiin ja ne litteroitiin sanasta sanaan heti haastatteluiden jälkeen. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset raportoitiin jakamalla aineisto tutkimustehtävien mukaisesti yläluokkiin ja niiden alla olevien lisäkysymysten perusteella määriteltiin alakäsitteet. Kunkin teemahaastattelurungon osiosta muodostettiin tällä tavoin kuvio, johon on tiivistetty keskeiset tutkimustulokset. Tutkimustulokset raportoitiin maaliskuussa 2015.
Tutkimustulosten perusteella kaikki haastatellut terveydenhoitajat pitivät äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tukemista, tunnistamista ja siihen puuttumista tärkeänä osana työtään ja ennaltaehkäisevänä keinona. Kaikki kokivat saaneensa riittävästi koulutusta äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen, tunnistamiseen ja puuttumiseen. Haastatelluilla oli runsaasti omakohtaista kokemusta aiheesta pitkän työkokemuksensa ansiosta. Terveydenhoitajat kuivailivat toimintaansa prosessimaisesti. Terveydenhoitajan on ensin tiedostettava äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tuen merkitys ja keinot neuvolatyössä, tunnistaa mahdolliset ongelmat, jotta siihen sopivien puuttumiskeinojen valinta on mahdollista. Äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen ongelmien tunnistamiseen tarvittiin havainnointia sekä perheen tilanteen kartoittamista avoimin kysymyksin ja kyselylomakkein. Terveydenhoitajan huoli varhaisen vuorovaikutuksen ongelmasta heräsi tavallisesti äidin riskitekijöiden kasautumisesta, äidin tai lapsen poikkeavasta käytöksestä tai riittämättömän vuorovaikutuksen näkyvistä piirteistä. Äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen ongelmaan puuttumiseen tarvittiin puheeksiottamiskykyä sekä perheelle sopivien puuttumiskeinojen onnistunutta valintaa. Terveydenhoitajat puuttuivat vuorovaikutuksen ongelmiin kertomalla huolesta suoraan perheelle, kuulemalla äitien mielipidettä asiaan ja hakemalla yhdessä tilanteeseen ratkaisumalleja. Äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen puuttumisessa haastavaksi koettiin rajalliset resurssit, asiakkaan haluttomuus ottaa apua vastaan ja asiakkaiden persoonallisten erojen huomioiminen puuttumistilanteessa. Käyttämiensä keinojen toimivuutta terveydenhoitajat arvioivat laadullisesti tunteiden kautta ja asiakkaan toiminnan muuttumisen näkökulmasta.
Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista tutkia isän ja lapsen varhaista vuorovaikutusta. Mielenkiintoista olisi tarkastella tutkimusaihetta isän ja lapsen välisen varhaisen vuorovaikutuksen laadullisten ja/tai määrällisten eroavaisuuksien näkökulmasta verrattuna äidin ja lapsen varhaiseen vuorovaikutukseen. Aihetta voisi myös tutkia teemahaastattelemalla äitejä ja/tai isiä ja tuoda esille heidän kokemuksiaan varhaisesta vuorovaikutuksesta.