Infektoituneen leikkaushaavan tunnistaminen ja hoito
Ahonen, Saku; Alerinne, Matias; Lehmonen, Santeri (2024)
Ahonen, Saku
Alerinne, Matias
Lehmonen, Santeri
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403265221
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403265221
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa yhteistyökumppanille laadukasta ja ajantasaista opetusmateriaalia kirurgisesta hoitotyöstä ja haavahoidosta sairaanhoitajakoulutuksen tutkinnon ja kirurgisen hoitotyön moduulin tavoitteisiin peilaten.
Opinnäytetyön kehittämistehtävänä oli edistää tilaajaorganisaation sairaanhoitajakoulutuksen toteutusta audiovisuaalisin oppimismenetelmin ja materiaalein liittyen em. tarkoitukseen ja tavoitteeseen. Materiaalin tietoperusta pohjautuu viimeisimpään näyttöön perustuvaan tietoon sekä sairaanhoitajakoulutuksessa käytettyyn materiaaliin, jota täydentää aiheeseen syventyvä kuvaileva kirjallisuuskatsaus.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä kahdessa vaiheessa, jossa menetelmällistä osuutta edustaa kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Sen tarkoituksena oli selvittää tarkemmin infektoituneen haavanhoitoon liittyviä haasteita itse kliinisestä työympäristöstä, jotta näihin kyetään paneutua itse toiminnallisessa osuudessa materiaalia tuottaessa audiovisuaaliseen muotoon. Lopputuloksen arviointi perustui opinnäytetyön tilaajan kriteereihin materiaalin sisällöstä, sekä tehdyistä toiminnallisista ratkaisuista toiminnallisessa vaiheessa itsearvioinnin muodossa.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella kirurgisen haavan tunnistaminen perustuu sen perinteisten, sekä systeemisten oirekuvien tarkkailuun ja seurantaan, tosin sen tunnistamisen haasteet liittyvät myös oireiden samankaltaisuuteen tavanomaisten inflammaatioreaktioiden kanssa. Haasteita tunnistamiselle tuovat myös sen seurantaan liittyvät tekijät, joko liian harva seurantaväli tai lyhyet hoitojaksot, joiden myötä valtaosa infektioista todetaan vasta potilaan kotiuduttua. Hoidolliset haasteet liittyvät potilas- ja ympäristökohtaisiin riskitekijöihin, joita voi olla hankala tai mahdoton rajata tai poistaa kokonaan hoitotyön kliinisen luonteen myötä. Myös yleistyvämmät antibioottiresistentit infektiota aiheuttavat bakteerit tuovat oman haasteensa hoitoon. Kuten tunnistamisessa, myös hoidolle haasteelliseksi osoittautui viive infektion tunnistamisessa. Tunnistamisen viivästyessä haava voi päästä syvenemään, jolloin hoito edellyttää vaativampia toimenpiteitä. Näiden lisäksi haavanhoito on myös kallista ja voi paisuttaa terveydenhuollon kustannuksia merkittävästi.
Kehitysehdotuksena tutkimukseen pohjautuen nousi kansainvälisten operatiivisen hoitotyön eri vaiheiden tarkistuslistojen puuttuminen, johon esitetään esimerkiksi sairaanhoitopiirien tarkistuslistojen kokoamista, vertaamista sekä yhtenäistämistä, jotta tarkistuslistojen standardit olisivat yhtenäiset edes kansallisella tasolla. Lisäksi materiaalin toteutukseen liittyvänä kehitysedotuksena näkisimme edulliseksi haavanhoidon moniulotteisuuden myötä tuottaa lisää opetusmateriaalia keskittyen erityisesti haavan mekaaniseen puhdistukseen.
Opinnäytetyön kehittämistehtävänä oli edistää tilaajaorganisaation sairaanhoitajakoulutuksen toteutusta audiovisuaalisin oppimismenetelmin ja materiaalein liittyen em. tarkoitukseen ja tavoitteeseen. Materiaalin tietoperusta pohjautuu viimeisimpään näyttöön perustuvaan tietoon sekä sairaanhoitajakoulutuksessa käytettyyn materiaaliin, jota täydentää aiheeseen syventyvä kuvaileva kirjallisuuskatsaus.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä kahdessa vaiheessa, jossa menetelmällistä osuutta edustaa kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Sen tarkoituksena oli selvittää tarkemmin infektoituneen haavanhoitoon liittyviä haasteita itse kliinisestä työympäristöstä, jotta näihin kyetään paneutua itse toiminnallisessa osuudessa materiaalia tuottaessa audiovisuaaliseen muotoon. Lopputuloksen arviointi perustui opinnäytetyön tilaajan kriteereihin materiaalin sisällöstä, sekä tehdyistä toiminnallisista ratkaisuista toiminnallisessa vaiheessa itsearvioinnin muodossa.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella kirurgisen haavan tunnistaminen perustuu sen perinteisten, sekä systeemisten oirekuvien tarkkailuun ja seurantaan, tosin sen tunnistamisen haasteet liittyvät myös oireiden samankaltaisuuteen tavanomaisten inflammaatioreaktioiden kanssa. Haasteita tunnistamiselle tuovat myös sen seurantaan liittyvät tekijät, joko liian harva seurantaväli tai lyhyet hoitojaksot, joiden myötä valtaosa infektioista todetaan vasta potilaan kotiuduttua. Hoidolliset haasteet liittyvät potilas- ja ympäristökohtaisiin riskitekijöihin, joita voi olla hankala tai mahdoton rajata tai poistaa kokonaan hoitotyön kliinisen luonteen myötä. Myös yleistyvämmät antibioottiresistentit infektiota aiheuttavat bakteerit tuovat oman haasteensa hoitoon. Kuten tunnistamisessa, myös hoidolle haasteelliseksi osoittautui viive infektion tunnistamisessa. Tunnistamisen viivästyessä haava voi päästä syvenemään, jolloin hoito edellyttää vaativampia toimenpiteitä. Näiden lisäksi haavanhoito on myös kallista ja voi paisuttaa terveydenhuollon kustannuksia merkittävästi.
Kehitysehdotuksena tutkimukseen pohjautuen nousi kansainvälisten operatiivisen hoitotyön eri vaiheiden tarkistuslistojen puuttuminen, johon esitetään esimerkiksi sairaanhoitopiirien tarkistuslistojen kokoamista, vertaamista sekä yhtenäistämistä, jotta tarkistuslistojen standardit olisivat yhtenäiset edes kansallisella tasolla. Lisäksi materiaalin toteutukseen liittyvänä kehitysedotuksena näkisimme edulliseksi haavanhoidon moniulotteisuuden myötä tuottaa lisää opetusmateriaalia keskittyen erityisesti haavan mekaaniseen puhdistukseen.