Seksuaaliterveys ja seksuaaliterveyspalvelut Covid-19 pandemian aikana
Eloranta, Heidi (2024)
Eloranta, Heidi
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403184641
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403184641
Tiivistelmä
Marras-joulukuussa 2019 sai alkunsa sittemmin pandemiaksi muuttunut koronaviruksen SARS-CoV-2:n aiheuttama koronavirustauti eli COVID-19. Se muuttui nopeasti endeemisestä taudista maailmanlaajuiseksi pandemiaksi ja vaikutti laajasti ihmisiin ja terveydenhuoltoon ympäri maailmaa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata, millainen aikuisten seksuaaliterveyden tila oli pandemian aikana sekä millainen oli seksuaaliterveyspalvelujen saatavuus. Tuloksia on mahdollista hyödyntää tulevissa poikkeustilanteissa ja niihin varautumisessa.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin integroituna kirjallisuuskatsauksena, jossa aineistona olivat tutkimuskysymykseen vastaavat tieteelliset artikkelit. Artikkelit (n=11) valittiin systemaattisella tiedonhaulla neljästä eri tietokannasta: Pubmed, Medic, CINAHL ja ScienceDirect. Aineisto valittiin tarkkojen sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Vuosiluvut rajautuivat koronapandemian ajalle vuodesta 2020 eteenpäin ja aineisto keskittyi alkuperäistutkimuksiin. Tutkimukset olivat vertaisarvioituja. Tulokset analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä ja tutkimusten laatu arviointiin JBI (Joanna Briggs Instituutti) laatukriteerein.
Kirjallisuuskatsauksen analyysin tuloksissa nousi esille, että pandemian aikaiset rajoitukset vaikuttivat mielenterveyteen heikentävästi. Pandemian ja rajoitusten tuoma ahdistuneisuus, stressi ja yksinäisyys vaikuttivat myös seksuaaliseen hyvinvointiin ja seksuaaliseen tyytyväisyyteen. Toisaalta rajoitukset pakottivat myös kokeilemaan uusia tapoja parantaa seksuaalista hyvinvointia.
Tuloksista ilmeni myös, että seksuaaliterveyspalvelujen saatavuus on heikentynyt poikkeustilan aikana ympäri maailman. Sen lisäksi, että seksuaaliterveyspalvelujen saatavuus oli rajoittunutta, osa seksuaaliterveyspalveluista poistettiin käytöstä kokonaan. Tutkimuksissa todettiin, että esimerkiksi seksitautitesteihin, lääkärin vastaanotolle, ehkäisyneuvolaan tai jopa raskauden keskeytyksiin saattoi olla vaikeampaa päästä. Pandemia lisäsi entisestään esimerkiksi sukupuolten ja vähemmistöjen epätasa-arvoa. Naisten asema on heikentynyt entisestään erityisesti kehitysmaissa ja esimerkiksi silpomista tapahtuu nyt pandemiaa edeltävään aikaan verrattuna jopa enemmän. Tämä johtunee pandemian aiheuttamasta eristäytyneisyydestä, naisten turvapaikkojen sulkemisesta, valistustyön keskeytymisestä, seksuaaliterveyspalvelujen huonosta saatavuudesta ja ihmisten heikentyneestä taloudellisesta tilanteesta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että pandemia ja terveydenhuollon henkilöstön keskittäminen pandemiatilanteessa etulinjaan voi haitata myös muuta hyvinvointia ja rajoittaa muuhun hoitoon hakeutumista ja pääsemistä. Jatkossa on tärkeää pohtia, kuinka myös seksuaaliterveyspalvelujen saatavuus turvataan mahdollisessa pandemiatilanteessa.
Aiheesta tarvitaan myös lisää tutkimusta, erityisen tärkeää nyt pandemian päätyttyä olisi tutkia pandemian pitkäaikaisvaikutuksia ihmisiin ja terveydenhuoltoon.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin integroituna kirjallisuuskatsauksena, jossa aineistona olivat tutkimuskysymykseen vastaavat tieteelliset artikkelit. Artikkelit (n=11) valittiin systemaattisella tiedonhaulla neljästä eri tietokannasta: Pubmed, Medic, CINAHL ja ScienceDirect. Aineisto valittiin tarkkojen sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Vuosiluvut rajautuivat koronapandemian ajalle vuodesta 2020 eteenpäin ja aineisto keskittyi alkuperäistutkimuksiin. Tutkimukset olivat vertaisarvioituja. Tulokset analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä ja tutkimusten laatu arviointiin JBI (Joanna Briggs Instituutti) laatukriteerein.
Kirjallisuuskatsauksen analyysin tuloksissa nousi esille, että pandemian aikaiset rajoitukset vaikuttivat mielenterveyteen heikentävästi. Pandemian ja rajoitusten tuoma ahdistuneisuus, stressi ja yksinäisyys vaikuttivat myös seksuaaliseen hyvinvointiin ja seksuaaliseen tyytyväisyyteen. Toisaalta rajoitukset pakottivat myös kokeilemaan uusia tapoja parantaa seksuaalista hyvinvointia.
Tuloksista ilmeni myös, että seksuaaliterveyspalvelujen saatavuus on heikentynyt poikkeustilan aikana ympäri maailman. Sen lisäksi, että seksuaaliterveyspalvelujen saatavuus oli rajoittunutta, osa seksuaaliterveyspalveluista poistettiin käytöstä kokonaan. Tutkimuksissa todettiin, että esimerkiksi seksitautitesteihin, lääkärin vastaanotolle, ehkäisyneuvolaan tai jopa raskauden keskeytyksiin saattoi olla vaikeampaa päästä. Pandemia lisäsi entisestään esimerkiksi sukupuolten ja vähemmistöjen epätasa-arvoa. Naisten asema on heikentynyt entisestään erityisesti kehitysmaissa ja esimerkiksi silpomista tapahtuu nyt pandemiaa edeltävään aikaan verrattuna jopa enemmän. Tämä johtunee pandemian aiheuttamasta eristäytyneisyydestä, naisten turvapaikkojen sulkemisesta, valistustyön keskeytymisestä, seksuaaliterveyspalvelujen huonosta saatavuudesta ja ihmisten heikentyneestä taloudellisesta tilanteesta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että pandemia ja terveydenhuollon henkilöstön keskittäminen pandemiatilanteessa etulinjaan voi haitata myös muuta hyvinvointia ja rajoittaa muuhun hoitoon hakeutumista ja pääsemistä. Jatkossa on tärkeää pohtia, kuinka myös seksuaaliterveyspalvelujen saatavuus turvataan mahdollisessa pandemiatilanteessa.
Aiheesta tarvitaan myös lisää tutkimusta, erityisen tärkeää nyt pandemian päätyttyä olisi tutkia pandemian pitkäaikaisvaikutuksia ihmisiin ja terveydenhuoltoon.