Nuorten älypuhelinriippuvuuden yhteys sosiaaliseen vuorovaikutukseen: kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Tolonen, Saana (2023)
Tolonen, Saana
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023113033185
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023113033185
Tiivistelmä
Älypuhelimesta on tullut tärkeä osa nykyajan ihmisten elämää. Yhdellä laitteella voi kätevästi esimerkiksi pitää yhteyttä muihin, lukea uutisia, käyttää kalenteria, kameraa ja navigaattoria. Helppo saavutettavuus tekee laitteesta erityisen kätevän, mutta sillä on kääntöpuolensa. Puhutaan jopa älypuhelinriippuvuudesta ja sen on havaittu yleistyvän erityisesti nuorten keskuudessa. Tutkimuksissa nuorten älypuhelinriippuvuus on yhdistetty muun muassa yksinäisyyteen ja kasvokkaisten kohtaamisten vähenemiseen.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten nuorten älypuhelinriippuvuus on yhteydessä heidän sosiaaliseen vuorovaikutukseensa. Sosiaalisella vuorovaikutuksella tarkoitettiin sosiaalisia suhteita, sosiaalisia taitoja sekä sosiaalista kompetenssia. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin sähköisistä tietokannoista Cinahl Ultimate, ProQuest ja PubMed. Aineiston valinnassa seurattiin sille asetettuja kriteerejä ja tutkimusaineiston valinnan prosessi kuvattiin läpinäkyvästi. Jäljelle jääneet kahdeksan tutkimusartikkelia luettiin huolellisesti läpi ja niistä poimittiin tutkimuskysymykseen vastaavat ilmaisut.
Tuloksissa huomattiin ristiriitaisuutta: nuorten älypuhelinriippuvuus oli odotusten mukaisesti negatiivisesti, mutta yllättäen myös positiivisesti yhteydessä sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Lisäksi havaittiin, että nuoren yksilölliset ominaisuudet vaikuttivat merkitsevästi älypuhelinriippuvuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen yhteyteen. Tutkimukset olivat poikittaistutkimuksia, joten syy-seuraussuhteita ei voitu osoittaa. Tutkimuksissa sosiaalista vuorovaikutusta arvioitiin tarkastelemalla, millaiseksi tutkittavat kokivat sosiaalisten suhteidensa laadun. Opinnäytetyö ei siis kyennyt vastaamaan siihen, miten nuorten älypuhelinriippuvuus on yhteydessä sosiaalisiin taitoihin ja sosiaaliseen kompetenssiin.
Opinnäytetyön prosessin aikana selvisi, että älypuhelinriippuvuus on kiistelty ilmiö, koska ongelmallisen älypuhelimen käytön raja-arvoa tai luonnetta ei ole määritetty. Osa tutkijoista määrittäisi diagnoosin paremmin tunnettujen aineriippuvuuksien kriteereiden pohjalta. Toiset ovat sitä mieltä, että addiktion lähtökohta on väärä eikä voi täysin ymmärtää toiminnallisen riippuvuuden luonnetta. Jatkossa olisikin syytä tutkia älypuhelimen käytön motivaatioita ja käytön merkityksiä yksilölle sen sijaan, että takerruttaisiin esimerkiksi yksilön älypuhelimen käyttöaikaan vuorokaudessa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten nuorten älypuhelinriippuvuus on yhteydessä heidän sosiaaliseen vuorovaikutukseensa. Sosiaalisella vuorovaikutuksella tarkoitettiin sosiaalisia suhteita, sosiaalisia taitoja sekä sosiaalista kompetenssia. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin sähköisistä tietokannoista Cinahl Ultimate, ProQuest ja PubMed. Aineiston valinnassa seurattiin sille asetettuja kriteerejä ja tutkimusaineiston valinnan prosessi kuvattiin läpinäkyvästi. Jäljelle jääneet kahdeksan tutkimusartikkelia luettiin huolellisesti läpi ja niistä poimittiin tutkimuskysymykseen vastaavat ilmaisut.
Tuloksissa huomattiin ristiriitaisuutta: nuorten älypuhelinriippuvuus oli odotusten mukaisesti negatiivisesti, mutta yllättäen myös positiivisesti yhteydessä sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Lisäksi havaittiin, että nuoren yksilölliset ominaisuudet vaikuttivat merkitsevästi älypuhelinriippuvuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen yhteyteen. Tutkimukset olivat poikittaistutkimuksia, joten syy-seuraussuhteita ei voitu osoittaa. Tutkimuksissa sosiaalista vuorovaikutusta arvioitiin tarkastelemalla, millaiseksi tutkittavat kokivat sosiaalisten suhteidensa laadun. Opinnäytetyö ei siis kyennyt vastaamaan siihen, miten nuorten älypuhelinriippuvuus on yhteydessä sosiaalisiin taitoihin ja sosiaaliseen kompetenssiin.
Opinnäytetyön prosessin aikana selvisi, että älypuhelinriippuvuus on kiistelty ilmiö, koska ongelmallisen älypuhelimen käytön raja-arvoa tai luonnetta ei ole määritetty. Osa tutkijoista määrittäisi diagnoosin paremmin tunnettujen aineriippuvuuksien kriteereiden pohjalta. Toiset ovat sitä mieltä, että addiktion lähtökohta on väärä eikä voi täysin ymmärtää toiminnallisen riippuvuuden luonnetta. Jatkossa olisikin syytä tutkia älypuhelimen käytön motivaatioita ja käytön merkityksiä yksilölle sen sijaan, että takerruttaisiin esimerkiksi yksilön älypuhelimen käyttöaikaan vuorokaudessa.