Kiintymyssuhde lapsen ja ei-synnyttäneen vanhemman välillä
Nygren, Julianne; Lehto, Petra (2023)
Nygren, Julianne
Lehto, Petra
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023111729972
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023111729972
Tiivistelmä
Kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä alkaa jo raskausaikana ja jatkuu läpi lapsuuden. Varhaisella vuorovaikutuksella on merkittävä vaikutus siihen, kehittyykö kiintymyssuhde turvalliseksi vai turvattomaksi. Ensisijaisen vanhemman ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta on tutkittu paljon John Bowlbyn kehittämään kiintymyssuhdeteoriaan pohjaten. Nykyajan moninaisten perhemuotojen kannalta on tärkeää selvittää ei-synnyttäneiden vanhempien kokemuksia kiintymyssuhteesta. Käyttämällä termiä ei-synnyttänyt vanhempi huomioitiin myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vanhemmat.
Tutkimuksellisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten ei-synnyttäneet vanhemmat kuvailevat kiintymyssuhdettaan ensimmäiseen lapseensa, ja mitkä tekijät heidän mielestään vaikuttavat kiintymyssuhteeseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa terveydenhuollon ammattilaisille ja opiskelijoille. Tieto on hyödyllistä myös kaikille asiasta kiinnostuneille, kuten tuoreille vanhemmille.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena e-lomakekyselynä, jossa oli suljettuja sekä avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohderyhmänä oli 1–3-vuotiaiden esikoislasten ei-synnyttäneet vanhemmat, jotka ovat olleet mukana lapsen elämässä jo raskausajasta lähtien. Kyselytutkimus jaettiin kahteen kohderyhmään sopivaan Facebook-ryhmään, joista saatiin ja analysoitiin 14 vastausta. Vastaukset analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksesta saadun aineiston mukaan ei-synnyttäneen vanhemman ja lapsen välinen yhteinen aika sekä kiintymys ja läheisyys olivat merkittävimpiä kiintymyssuhdetta kuvaavia tekijöitä. Näiden lisäksi myös vanhemman kokeminen turvalliseksi sekä lapsen reagointi vanhemman ollessa poissa ilmensivät kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhdetta edistäviksi tekijöiksi oli vastauksissa kerrottu muun muassa ei-synnyttäneen vanhemman ja lapsen välisen suhteen luominen raskausaikana, vanhempien hyvä parisuhde, vanhemmuuden jakaminen sekä vuorovaikutus ja läheisyys lapsen kanssa. Vaikeuttaviksi tekijöiksi oli kuvattu esimerkiksi vanhempien väliset ristiriidat, lapsen terveysongelmat sekä ei-synnyttäneen vanhemman psyykkiset haasteet.
Opinnäytetyössä esitetyt tulokset ovat hyödyllisiä niin terveydenhuollon ammattilaisille ja opiskelijoille kuin myös tuoreille vanhemmille. Jatkotutkimusaiheena olisi hyvä selvittää terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia ei-synnyttäneiden vanhempien kiintymyssuhteen tukemisessa sekä minkälaista tukea ei-synnyttäneet vanhemman ovat saaneet kiintymyssuhteen muodostumiseen.
Tutkimuksellisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten ei-synnyttäneet vanhemmat kuvailevat kiintymyssuhdettaan ensimmäiseen lapseensa, ja mitkä tekijät heidän mielestään vaikuttavat kiintymyssuhteeseen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa terveydenhuollon ammattilaisille ja opiskelijoille. Tieto on hyödyllistä myös kaikille asiasta kiinnostuneille, kuten tuoreille vanhemmille.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena e-lomakekyselynä, jossa oli suljettuja sekä avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohderyhmänä oli 1–3-vuotiaiden esikoislasten ei-synnyttäneet vanhemmat, jotka ovat olleet mukana lapsen elämässä jo raskausajasta lähtien. Kyselytutkimus jaettiin kahteen kohderyhmään sopivaan Facebook-ryhmään, joista saatiin ja analysoitiin 14 vastausta. Vastaukset analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksesta saadun aineiston mukaan ei-synnyttäneen vanhemman ja lapsen välinen yhteinen aika sekä kiintymys ja läheisyys olivat merkittävimpiä kiintymyssuhdetta kuvaavia tekijöitä. Näiden lisäksi myös vanhemman kokeminen turvalliseksi sekä lapsen reagointi vanhemman ollessa poissa ilmensivät kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhdetta edistäviksi tekijöiksi oli vastauksissa kerrottu muun muassa ei-synnyttäneen vanhemman ja lapsen välisen suhteen luominen raskausaikana, vanhempien hyvä parisuhde, vanhemmuuden jakaminen sekä vuorovaikutus ja läheisyys lapsen kanssa. Vaikeuttaviksi tekijöiksi oli kuvattu esimerkiksi vanhempien väliset ristiriidat, lapsen terveysongelmat sekä ei-synnyttäneen vanhemman psyykkiset haasteet.
Opinnäytetyössä esitetyt tulokset ovat hyödyllisiä niin terveydenhuollon ammattilaisille ja opiskelijoille kuin myös tuoreille vanhemmille. Jatkotutkimusaiheena olisi hyvä selvittää terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia ei-synnyttäneiden vanhempien kiintymyssuhteen tukemisessa sekä minkälaista tukea ei-synnyttäneet vanhemman ovat saaneet kiintymyssuhteen muodostumiseen.