Vanhustyön keskusliiton Senioritoiminnan ryhmätoiminnan vaikutus vanhusten hyvinvointiin : lisääntyykö mielekäs arki?
Päärni, Jari (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521239
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521239
Tiivistelmä
Opinnäytetyö kuvasi ja arvioi Vanhustyön keskusliiton (VTKL) Senioritoiminnan ryhmätoiminnan tuottaman sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin vaikutuksia toimintaan osallistuvien vanhusten itsensä kokemana. Tutkimuskysymykset olivat: Miten VTKL:n Senioritoiminnan ryhmätoiminta vaikuttaa vanhusten psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin vanhusten itsensä kokemana ja miten VTKL:n Senioritoiminnan ryhmätoiminta vaikuttaa vanhusten mielekkääseen arkeen vanhusten itsensä kokemana?
Teoriaosa rakennettiin sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin käsitteistä. Teoriaosaan liitettiin mukaan hyvinvoinnin määrittämisen vaikeus ja hyvinvoinnin monitulkintaisuus. Tutkimus- ja analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografiaa. Tutkimusaineistona toimivat yli 85-vuotiaat henkilöt, jotka ovat osallistuneet vähintään viisi vuotta ryhmätoimintaan. Tiedot kerättiin haastattelemalla.
Tuloksena on selvitys VTKL:n Senioritoiminnan ryhmätoiminnan vaikuttavuudesta ikäihmisten sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä niiden korreloitumisesta arkeen. Hyvinvoinnin tarkka mittaaminen on hankalaa ja määritteleminen monitahoista. Ryhmätoiminnalla on selkeä positiivinen vaikutus sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, joilla on suora vaikutus arjen kokemiseen: yleisenä mielekkyytenä, ihmissuhteissa ja päivärytmin ylläpitämisessä. Sosiaalisessa ja psyykkisessä hyvinvoinnissa merkittävää oli ryhmätoiminnan kokonaisvaltainen vaikutus, jota ryhmän muu toiminta tuki. Ryhmän jäsenten hyvät sosiaaliset suhteet ja yhteenkuuluvaisuuden tunne koettiin tärkeäksi. Ihmissuhteiden syvyystaso nousi selvästi esille, jolla on suora vaikutus yksinäisyyden kohtaamiseen. Ryhmätoiminta lisäsi itsensä hyväksymisen kokemusta. Ryhmän toimintaan osallistuminen tuotti positiivisia tunteita. Ryhmätoiminnalla oli vaikutus kognitiiviseen toimintaan, kuten muistin tukemiseen ja masennuksen kohtaamiseen.
VTKL voi käyttää opinnäytetyön tuloksia ja johtopäätöksiä parhaaksi katsomallaan tavalla, kuten vastaavat muut organisaatiot.
Teoriaosa rakennettiin sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin käsitteistä. Teoriaosaan liitettiin mukaan hyvinvoinnin määrittämisen vaikeus ja hyvinvoinnin monitulkintaisuus. Tutkimus- ja analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografiaa. Tutkimusaineistona toimivat yli 85-vuotiaat henkilöt, jotka ovat osallistuneet vähintään viisi vuotta ryhmätoimintaan. Tiedot kerättiin haastattelemalla.
Tuloksena on selvitys VTKL:n Senioritoiminnan ryhmätoiminnan vaikuttavuudesta ikäihmisten sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä niiden korreloitumisesta arkeen. Hyvinvoinnin tarkka mittaaminen on hankalaa ja määritteleminen monitahoista. Ryhmätoiminnalla on selkeä positiivinen vaikutus sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, joilla on suora vaikutus arjen kokemiseen: yleisenä mielekkyytenä, ihmissuhteissa ja päivärytmin ylläpitämisessä. Sosiaalisessa ja psyykkisessä hyvinvoinnissa merkittävää oli ryhmätoiminnan kokonaisvaltainen vaikutus, jota ryhmän muu toiminta tuki. Ryhmän jäsenten hyvät sosiaaliset suhteet ja yhteenkuuluvaisuuden tunne koettiin tärkeäksi. Ihmissuhteiden syvyystaso nousi selvästi esille, jolla on suora vaikutus yksinäisyyden kohtaamiseen. Ryhmätoiminta lisäsi itsensä hyväksymisen kokemusta. Ryhmän toimintaan osallistuminen tuotti positiivisia tunteita. Ryhmätoiminnalla oli vaikutus kognitiiviseen toimintaan, kuten muistin tukemiseen ja masennuksen kohtaamiseen.
VTKL voi käyttää opinnäytetyön tuloksia ja johtopäätöksiä parhaaksi katsomallaan tavalla, kuten vastaavat muut organisaatiot.