Etätyöntekijän ja työyhteisön teknologiavälitteinen vuorovaikutus : terveysasemalla etänä työskentelevien hoitajien kokemuksia
Frankenhaeuser, Kanerva (2023)
Frankenhaeuser, Kanerva
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060220904
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060220904
Tiivistelmä
Väestön ikääntyessä julkisen terveydenhuollon kantokyky heikkenee, kun kasvavaan terveyspalveluiden kysyntään on vastattava entistä pienemmällä henkilöstöresurssilla palveluja tarvitsevaan väestömäärään suhteutettuna. Terveydenhuollon kustannustehokkuutta on pyritty tehostamaan tarjoamalla jatkuvasti laajempia ja kattavampia digitaalisia terveyspalveluja väestölle. Teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen merkitys työyhteisöissä kasvaa työelämän digitalisoituessa ja etätyönteon lisääntyessä myös sosiaali- ja terveysalan työyhteisöissä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla terveysasemalla etätyötä tekevien hoitajien kokemuksia teknologiavälitteisestä vuorovaikutuksesta, ja kuvailla etävuorovaikutuksesta aiheutuvia seurauksia etätyötä tekevän hoitohenkilöstön työyhteisöllisyyteen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa etätyöntekijöiden etävuorovaikutuksesta ja sen vaikutuksista etätyöntekijöille itselleen, heidän esihenkilöilleen ja työnantajaorganisaatioilleen. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa, ja yhteistyökumppanina toimi yksi länsi-Vantaan terveysasemista.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin, ja aineiston keruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Yksilöhaastattelut toteutettiin vuoden 2022 keväällä, ja haastateltavina oli neljä kohdeterveysasemalla etätyötä tehnyttä hoitohenkilöstön jäsentä. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla teemoittelua hyödyntäen.
Tuloksissa ilmeni etätyöntekijöiden kokevan työyhteisöllisyyden kokemuksia etävuorovaikutusalustoilla, ja etätyöntekijät kokivat olevansa tiivis osa työyhteisöään. Etätyöntekijät olivat etävuorovaikutusvälineillä jatkuvasti yhteydessä toisiin työyhteisön jäseniin, ja kokivat teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen riittäväksi yhteydenpidon ja tiedottamisen välineeksi. Etävuorovaikutuksen välityksellä väärinymmärrysten määrä vuorovaikutustilanteissa kuitenkin kasvoi johtuen sanattoman viestinnän puutteesta, ja etätyöntekijöiden oma vuorovaikutusaktiivisuus laski.
Johtopäätöksenä voidaan todeta tiiviistä etävuorovaikutuksesta huolimatta etätyöntekijöiden etääntyvän jossain määrin työyhteisöstään, ja pääasiallisina syinä tähän on vahvasti työpainotteinen etävuorovaikutus ja lähivuorovaikutuksen puute. Lähivuorovaikutuksella vaikutti olevan keskeinen merkitys syvempien työyhteisön vuorovaikutussuhteiden synnylle. Jatkotutkimuksessa tulisi kiinnittää huomiota etätyöntekijöiden työyhteisöllisyyden tukemiseen etävuorovaikutusalustoilla, jottei työyhteisöstä etääntymistä tapahtuisi. Keinoina voisi olla etävuorovaikutuksen laatuun panostaminen esimerkiksi etävuorovaikuttamista koskevan koulutustilaisuuden avulla, sekä työyhteisöllisyyden tukeminen säännöllisillä lähitapaamisilla tai etätapaamisilla, joissa kamerayhteys olisi käytössä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla terveysasemalla etätyötä tekevien hoitajien kokemuksia teknologiavälitteisestä vuorovaikutuksesta, ja kuvailla etävuorovaikutuksesta aiheutuvia seurauksia etätyötä tekevän hoitohenkilöstön työyhteisöllisyyteen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa etätyöntekijöiden etävuorovaikutuksesta ja sen vaikutuksista etätyöntekijöille itselleen, heidän esihenkilöilleen ja työnantajaorganisaatioilleen. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa, ja yhteistyökumppanina toimi yksi länsi-Vantaan terveysasemista.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin, ja aineiston keruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Yksilöhaastattelut toteutettiin vuoden 2022 keväällä, ja haastateltavina oli neljä kohdeterveysasemalla etätyötä tehnyttä hoitohenkilöstön jäsentä. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla teemoittelua hyödyntäen.
Tuloksissa ilmeni etätyöntekijöiden kokevan työyhteisöllisyyden kokemuksia etävuorovaikutusalustoilla, ja etätyöntekijät kokivat olevansa tiivis osa työyhteisöään. Etätyöntekijät olivat etävuorovaikutusvälineillä jatkuvasti yhteydessä toisiin työyhteisön jäseniin, ja kokivat teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen riittäväksi yhteydenpidon ja tiedottamisen välineeksi. Etävuorovaikutuksen välityksellä väärinymmärrysten määrä vuorovaikutustilanteissa kuitenkin kasvoi johtuen sanattoman viestinnän puutteesta, ja etätyöntekijöiden oma vuorovaikutusaktiivisuus laski.
Johtopäätöksenä voidaan todeta tiiviistä etävuorovaikutuksesta huolimatta etätyöntekijöiden etääntyvän jossain määrin työyhteisöstään, ja pääasiallisina syinä tähän on vahvasti työpainotteinen etävuorovaikutus ja lähivuorovaikutuksen puute. Lähivuorovaikutuksella vaikutti olevan keskeinen merkitys syvempien työyhteisön vuorovaikutussuhteiden synnylle. Jatkotutkimuksessa tulisi kiinnittää huomiota etätyöntekijöiden työyhteisöllisyyden tukemiseen etävuorovaikutusalustoilla, jottei työyhteisöstä etääntymistä tapahtuisi. Keinoina voisi olla etävuorovaikutuksen laatuun panostaminen esimerkiksi etävuorovaikuttamista koskevan koulutustilaisuuden avulla, sekä työyhteisöllisyyden tukeminen säännöllisillä lähitapaamisilla tai etätapaamisilla, joissa kamerayhteys olisi käytössä.