Saamen kielen opetuksen kysyntä pääkaupunkiseudulla
Leskinen, Sari (2014)
Leskinen, Sari
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061012444
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061012444
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin saamen kielen opetuksen kysyntää pääkaupunkiseudulla. Kyse oli omaehtoisesta opiskelusta vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Tutkimuksessa otettiin selvää potentiaalisten kansalaisopistojen opetusjärjestelyistä ja rahoituksesta sekä koulutuksen kustannuksista. Kiinnostusta saamen kieliopintoja kohtaan mitattiin kvantitatiivisella tutkimuksella ja koulutuksen järjestäjiä haastateltiin henkilökohtaisesti.
Kvantitatiiviseen tutkimukseen sisältyi sähköinen kysely, johon vastasi 20 henkilöä. Kyselyn jakelukanavat oli tarkkaan rajattu koskemaan henkilöitä, joilla on tai on aiemmin ollut suhteita saamelaisuuteen ja saamen kulttuuriin. Vastanneiden keskuudessa halukkuus opiskeluun oli yksimielistä, mutta suppean otoskoon vuoksi tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää koskemaan laajempaa joukkoa.
Kansalaisopistojen rahoitus muodostuu yleensä kahdesta päätekijästä: valtion rahoituksesta sekä kurssimaksuista. Näiden lisäksi opistoilla on toisistaan poikkeavia, pienempiä rahoituslähteitä, joista kokonaiskulurakenne muodostuu. Kansalaisopiston kaltaisessa asiantuntijatyössä suurin menoerä ovat opettajien palkat.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on vuonna 2012 laatinut toimenpideohjelman, jonka mukaan saamen kielen opetusta täytyy kehittää koko maassa. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla ei ole mahdollista opiskella saamea kansalaisopistossa, mutta työn konkreettisena jatkotoimenpiteenä kansalaisopistot voivat mahdollisesti alkaa järjestämään kursseja, sillä positiivisten tutki-mustulosten perusteella kysyntää kaiken tasoisella saamen kielen opetukselle löytyy.
Kvantitatiiviseen tutkimukseen sisältyi sähköinen kysely, johon vastasi 20 henkilöä. Kyselyn jakelukanavat oli tarkkaan rajattu koskemaan henkilöitä, joilla on tai on aiemmin ollut suhteita saamelaisuuteen ja saamen kulttuuriin. Vastanneiden keskuudessa halukkuus opiskeluun oli yksimielistä, mutta suppean otoskoon vuoksi tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää koskemaan laajempaa joukkoa.
Kansalaisopistojen rahoitus muodostuu yleensä kahdesta päätekijästä: valtion rahoituksesta sekä kurssimaksuista. Näiden lisäksi opistoilla on toisistaan poikkeavia, pienempiä rahoituslähteitä, joista kokonaiskulurakenne muodostuu. Kansalaisopiston kaltaisessa asiantuntijatyössä suurin menoerä ovat opettajien palkat.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on vuonna 2012 laatinut toimenpideohjelman, jonka mukaan saamen kielen opetusta täytyy kehittää koko maassa. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla ei ole mahdollista opiskella saamea kansalaisopistossa, mutta työn konkreettisena jatkotoimenpiteenä kansalaisopistot voivat mahdollisesti alkaa järjestämään kursseja, sillä positiivisten tutki-mustulosten perusteella kysyntää kaiken tasoisella saamen kielen opetukselle löytyy.