Opaslehtinen perheille lasten kaltoinkohteluepäilytilanteissa
Seppälä, Janne; Ovaska, Muusa (2018)
Seppälä, Janne
Ovaska, Muusa
2018
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051911980
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051911980
Tiivistelmä
Lasten kaltoinkohtelu on kansanterveysongelma, jolla on moninaisia seurauksia lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin. Opinnäytetyössä lapsen kaltoinkohtelu määriteltiin sellaiseksi tekemiseksi tai tekemättä jättämiseksi josta aiheutuu lapselle sellaista fyysistä haittaa, mikä saattaa edellyttää erikoissairaanhoidon tutkimuksia poislukien seksuaalinen hyväksikäyttö.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa ohjelehtinen perheille lapsenkaltoinkohteluepäilytilanteissa. Ohjelehtinen tuli toimeksiantajana olleen yliopistollisen sairaalan lasten vuodeosaston käyttöön. Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, minkälaista tietoa ja tukea kaltoinkohdellun lapsen perhe kaipaa, minkälaista vuorovaikutuksen ja hoitosuhteen tulisi olla, jotta kaltoinkohtelusta puhuminen hyödyttäisi perhettä ja millainen ohjelehtisen tulisi olla, jotta se tukisi sairaanhoitajien työtä kaltoinkohtelua kokeneiden perheiden tukena. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä perheiden ymmärrystä kaltoinkohteluepäilytilanteiden etenemisestä sekä parantaa perheiden ja sairaanhoitajien välistä kommunikaatiota kaltoinkohteluepäilytilanteissa.
Opinnäytetyö tehtiin toiminnallisella menetelmällä ja sen tuotoksena oli ohjelehtinen. Keskeisimmät menetelmät olivat luotettavan kirjallisen aineiston haku sekä teemahaastattelut kaltoinkohtelun kanssa työskenteleville sairaanhoitajille ja sosiaalityöntekijälle. Kaltoinkohtelu on aliraportoitua ja siihen puuttuminen koetaan vaikeaksi. Kaltoinkohteluepäilytilanteiden tutkiminen vaatii moniammatillista toimintaa. Perheet kaipaavat tukea ja tietoa siitä mitä tehdään ja miksi. Teemahaastattelut tukivat käsitystä kaltoinkohtelusta puhumisen haastavuudesta ja toivat lisäksi ilmi perheiden tarpeen saada tietoa.
Kaltoinkohtelusta on paljon hyvää ja tuoretta tutkimustietoa ja perusteltuja toimintaohjeita, mutta tiedon käytäntöön soveltaminen on osoittautunut haastavaksi. Ohjelehtinen tiivistää perheille annetun tiedon ja helpottaa aiheesta keskustelemista. Kehittämisehdotuksena on tutkia kirjallisen ohjeistuksen kaltoinkohteluepäilytilanteissa käytettävyyttä ja hyötyä hoitotyössä. Olisi myös hyödyksi tutkia ja tuottaa lisää välineitä lasten kaltoinkohtelusta tutkitun tiedon soveltamiseksi käytäntöön.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa ohjelehtinen perheille lapsenkaltoinkohteluepäilytilanteissa. Ohjelehtinen tuli toimeksiantajana olleen yliopistollisen sairaalan lasten vuodeosaston käyttöön. Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, minkälaista tietoa ja tukea kaltoinkohdellun lapsen perhe kaipaa, minkälaista vuorovaikutuksen ja hoitosuhteen tulisi olla, jotta kaltoinkohtelusta puhuminen hyödyttäisi perhettä ja millainen ohjelehtisen tulisi olla, jotta se tukisi sairaanhoitajien työtä kaltoinkohtelua kokeneiden perheiden tukena. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä perheiden ymmärrystä kaltoinkohteluepäilytilanteiden etenemisestä sekä parantaa perheiden ja sairaanhoitajien välistä kommunikaatiota kaltoinkohteluepäilytilanteissa.
Opinnäytetyö tehtiin toiminnallisella menetelmällä ja sen tuotoksena oli ohjelehtinen. Keskeisimmät menetelmät olivat luotettavan kirjallisen aineiston haku sekä teemahaastattelut kaltoinkohtelun kanssa työskenteleville sairaanhoitajille ja sosiaalityöntekijälle. Kaltoinkohtelu on aliraportoitua ja siihen puuttuminen koetaan vaikeaksi. Kaltoinkohteluepäilytilanteiden tutkiminen vaatii moniammatillista toimintaa. Perheet kaipaavat tukea ja tietoa siitä mitä tehdään ja miksi. Teemahaastattelut tukivat käsitystä kaltoinkohtelusta puhumisen haastavuudesta ja toivat lisäksi ilmi perheiden tarpeen saada tietoa.
Kaltoinkohtelusta on paljon hyvää ja tuoretta tutkimustietoa ja perusteltuja toimintaohjeita, mutta tiedon käytäntöön soveltaminen on osoittautunut haastavaksi. Ohjelehtinen tiivistää perheille annetun tiedon ja helpottaa aiheesta keskustelemista. Kehittämisehdotuksena on tutkia kirjallisen ohjeistuksen kaltoinkohteluepäilytilanteissa käytettävyyttä ja hyötyä hoitotyössä. Olisi myös hyödyksi tutkia ja tuottaa lisää välineitä lasten kaltoinkohtelusta tutkitun tiedon soveltamiseksi käytäntöön.