Empowering Women and Girls: an integrative literature review
Tolonen, Rosmariini (2023)
Tolonen, Rosmariini
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304266503
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304266503
Tiivistelmä
Globaalisti 21 % tytöistä nuorista naisista joutuu lapsi- tai pakkoavioliittoon ennen 18. syntymäpäiväänsä. Lapsi- ja pakkoavioliitot ovat yleisimpiä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sekä Etelä-Aasiassa. Covid-19-pandemia sekä useat päällekkäiset globaalit kriisit, ilmastonmuutos ja kasvava taloudellinen ja poliittinen turvattomuus ovat hidastaneet lapsi- ja pakkoavioliittojen vastaista työtä merkittävästi. Kriiseissä tai konflikteissa lapsi- ja pakkoavioliittojen riski kasvaa ja tämä vaikuttaa suhteettomasti naisten ja tyttöjen asemaan ja oikeuksiin.
Lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot määritellään "viralliseksi tai epäviralliseksi liitoksi, jossa toinen tai molemmat osapuolet ovat alle 18-vuotiaita. Pakkoavioliitto on avioliitto, jossa toinen tai molemmat puolisot eivät anna täyttä ja vapaata suostumusta iästä riippumatta. Varhaiset liitot ovat epävirallisia liittoja, joissa tyttö tai poika asuu kumppanin kanssa ikään kuin naimisissa ennen 18 vuoden ikää". Lapsi- ja pakkoavioliitot ovat sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja. Ne mahdollistavat myös muita sukupuoleen perustuvan ja pääosin naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, kuten parisuhdeväkivaltaa, raiskauksia tai ihmiskauppaa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on edistää YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen toimintaohjelman suku-puolten välisen tasa-arvon (tavoite 5) saavuttamista lisäämällä tietoisuutta lapsiavioliitoista, varhaisista avio-liitoista sekä pakkoavioliitoista, erityisesti kriiseissä ja konfliktiolosuhteissa. Sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen ja naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen vuoteen 2030 mennessä sekä naisten ja tyttöjen erityisasema kriiseissä, konflikteissa ja kriisien tai konfliktien jälkeisissä olosuhteissa on otettava erityisesti huomioon.
YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteena on lopettaa naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ja syrjintä, mukaan lukien haitalliset käytännöt, kuten lapsi- ja pakkoavioliitot, mutta myös tarjota naisille ja tytöille yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, terveydenhuoltoon, taloudellisiin mahdollisuuksiin, poliitti-seen osallistumiseen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon. UN Women on keskeinen toimija sukupuolten välisen tasa-arvotyön koordinoinnissa ja edistämisessä kaikissa YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvissä neuvotteluissa ja sopimuksissa.
Opinnäytetyössä selvitetään lapsi- ja pakkoavioliittojen mahdollistajia ja esteitä, sekä esitetään suosituksia muutoksen edistämiseksi naisten ja tyttöjen oikeuksien ja mahdollisuuksien vahvistamiseksi sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttamiseksi kriisi- ja konfliktitilanteissa. Lisäksi tutkimuksessa esitellään, miten intersektionaalinen lähestymistapa voi edistää naisten ja tyttöjen vaikutusvaltaa ja auttaa korostamaan naisten ja tyttöjen sukupuolen ulkopuolisten sosiaalisten identiteettien sekä syrjäytymisen riskin monikerroksisen luonteen välisiä yhteyksiä. Intersektionaalisen linssin läpi voidaan nähdä, miten sosiaalisia identiteettejä muokkaavat ja niihin vaikuttavat tekijät toimivat eri tasoilla; globaali (esim. ilmastonmuutos), rakenteellinen (esim. lait ja politiikat, palvelujen tarjoaminen), yhteisö ja perhe (esim. köyhyys ja tulot, maaseutu) ja yksilötaso.
Opinnäytetyössä tunnistetut keskeiset esteet lapsi- ja pakkoavioliitoille ovat koulutus- ja/tai työllistymismahdollisuudet, johtajuuden roolin ja toimijuuden lisääntyminen sekä monitasoiset, intersektionaaliset ohjelmat tyttöjen ja naisten suojelemiseksi ja voimaannuttamiseksi. Systemaattisen intersektionaalisen lähestymistavan käyttäminen, sukupuoleen perustuvan lähestymistavan lisäksi, voi johtaa parempaan paikalliseen, kansalliseen ja globaaliin reagointiin ja lapsi- ja pakkoavioliittojen estämiseen. Tämä laaja lähestymistapa auttaa myös tunnistamaan piileviä rakenteellisia esteitä ja tukee ymmärrystä siitä, miten tyttöjen ja naisten yksilölliset kokemukset eroavat toisistaan jopa jo syrjäytyneen ryhmän sisällä. The purpose of this study is to support achieving the United Nations Agenda 2030 Sustainable Development Goal (SDG) 5.3 by increasing the awareness of child, early and forced marriages or unions (CEFMU), specifically in crisis and conflict. The objectives of this study are to reveal the enablers and barriers for CEFMU in conflict and crisis contexts, and to provide recommendations for promoting change in CEFMU in crisis and conflict settings, and empowering women and girls. The research questions of this study are: - What are the barriers for CEFMU in crisis and conflict settings? - What are the facilitators for CEFMU in crisis and conflict settings? - How well is the intersectional approach in CEFMU contributing to increasing the impact and empowering women and girls in crisis and conflict settings?
Child, early, and forced marriages or unions (CEFMU) is defined as a “formal or informal union, in which one or both parties are under the age of 18. Forced marriage is a marriage in which one or both spouses do not give full and free consent, regardless of age. Early unions are informal unions in which a girl or boy lives with a partner as if married before the age of 18”. CEFMU is a form of sexual and gender-based violence (SGBV). It also creates conditions for other forms of SGBV to occur, such as intimate partner violence, rape, or trafficking.
UN Women, the partner for whom this literature review is conducted, coordinates, and promotes the UN system in advancing gender equality, and in all deliberations and agreements linked to the UN Agenda 2030 and Sustainable Development Goals (SDG). The UN SDG Goal 5.3 calls for the elimination of all harmful practices such as child, early and forced marriages and unions (CEFMU) and female genital mutilation (FGM). CEFMU is most common in sub-Saharan Africa, a region where progress has been modest, followed by South Asia, which has achieved greater declines. The intersecting crises of COVID-19, climate change, and rising economic and political insecurity have also slowed the progress significantly, and in many areas especially in fragile states the situation has deteriorated and begun to reverse affecting the most vulnerable populations. In crises or conflict settings CEFMU increases and has a disproportionate impact on women and girls.
The study uses an integrative literature review (ILR) as the method in seeking answers to the research questions. The ILR was conducted by doing a structured search in the electronic EBSCO and ProQuest databases as well as a manual search. The data search was conducted in October - November 2022. Forty-two articles were reviewed and 12 articles with varying designs were included in the study.
Four core facilitators of CEFMU were identified in the studies, which vary and interact across contexts. Poverty and insecurity or fear of SGBV are shown as core drivers that trigger lack of agency or opportunity, and loss of social and community networks. The four barriers to CEFMU identified from the studies were education, economic or employment opportunities, the increase in leadership role and agency, and multilayered, intersectional programming. These facilitators and barriers further reflect government, community, household, and individual level factors. Applying a systematic intersectional lens in addition to a gender lens leads to a better local, national, and global response and management of CEFMU. This also helps to identify hidden structural barriers and supports an understanding of how the individual experiences of girls and women differ, even within an already marginalized group.
Lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot määritellään "viralliseksi tai epäviralliseksi liitoksi, jossa toinen tai molemmat osapuolet ovat alle 18-vuotiaita. Pakkoavioliitto on avioliitto, jossa toinen tai molemmat puolisot eivät anna täyttä ja vapaata suostumusta iästä riippumatta. Varhaiset liitot ovat epävirallisia liittoja, joissa tyttö tai poika asuu kumppanin kanssa ikään kuin naimisissa ennen 18 vuoden ikää". Lapsi- ja pakkoavioliitot ovat sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja. Ne mahdollistavat myös muita sukupuoleen perustuvan ja pääosin naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, kuten parisuhdeväkivaltaa, raiskauksia tai ihmiskauppaa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on edistää YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen toimintaohjelman suku-puolten välisen tasa-arvon (tavoite 5) saavuttamista lisäämällä tietoisuutta lapsiavioliitoista, varhaisista avio-liitoista sekä pakkoavioliitoista, erityisesti kriiseissä ja konfliktiolosuhteissa. Sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen ja naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen vuoteen 2030 mennessä sekä naisten ja tyttöjen erityisasema kriiseissä, konflikteissa ja kriisien tai konfliktien jälkeisissä olosuhteissa on otettava erityisesti huomioon.
YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteena on lopettaa naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ja syrjintä, mukaan lukien haitalliset käytännöt, kuten lapsi- ja pakkoavioliitot, mutta myös tarjota naisille ja tytöille yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, terveydenhuoltoon, taloudellisiin mahdollisuuksiin, poliitti-seen osallistumiseen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon. UN Women on keskeinen toimija sukupuolten välisen tasa-arvotyön koordinoinnissa ja edistämisessä kaikissa YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvissä neuvotteluissa ja sopimuksissa.
Opinnäytetyössä selvitetään lapsi- ja pakkoavioliittojen mahdollistajia ja esteitä, sekä esitetään suosituksia muutoksen edistämiseksi naisten ja tyttöjen oikeuksien ja mahdollisuuksien vahvistamiseksi sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttamiseksi kriisi- ja konfliktitilanteissa. Lisäksi tutkimuksessa esitellään, miten intersektionaalinen lähestymistapa voi edistää naisten ja tyttöjen vaikutusvaltaa ja auttaa korostamaan naisten ja tyttöjen sukupuolen ulkopuolisten sosiaalisten identiteettien sekä syrjäytymisen riskin monikerroksisen luonteen välisiä yhteyksiä. Intersektionaalisen linssin läpi voidaan nähdä, miten sosiaalisia identiteettejä muokkaavat ja niihin vaikuttavat tekijät toimivat eri tasoilla; globaali (esim. ilmastonmuutos), rakenteellinen (esim. lait ja politiikat, palvelujen tarjoaminen), yhteisö ja perhe (esim. köyhyys ja tulot, maaseutu) ja yksilötaso.
Opinnäytetyössä tunnistetut keskeiset esteet lapsi- ja pakkoavioliitoille ovat koulutus- ja/tai työllistymismahdollisuudet, johtajuuden roolin ja toimijuuden lisääntyminen sekä monitasoiset, intersektionaaliset ohjelmat tyttöjen ja naisten suojelemiseksi ja voimaannuttamiseksi. Systemaattisen intersektionaalisen lähestymistavan käyttäminen, sukupuoleen perustuvan lähestymistavan lisäksi, voi johtaa parempaan paikalliseen, kansalliseen ja globaaliin reagointiin ja lapsi- ja pakkoavioliittojen estämiseen. Tämä laaja lähestymistapa auttaa myös tunnistamaan piileviä rakenteellisia esteitä ja tukee ymmärrystä siitä, miten tyttöjen ja naisten yksilölliset kokemukset eroavat toisistaan jopa jo syrjäytyneen ryhmän sisällä.
Child, early, and forced marriages or unions (CEFMU) is defined as a “formal or informal union, in which one or both parties are under the age of 18. Forced marriage is a marriage in which one or both spouses do not give full and free consent, regardless of age. Early unions are informal unions in which a girl or boy lives with a partner as if married before the age of 18”. CEFMU is a form of sexual and gender-based violence (SGBV). It also creates conditions for other forms of SGBV to occur, such as intimate partner violence, rape, or trafficking.
UN Women, the partner for whom this literature review is conducted, coordinates, and promotes the UN system in advancing gender equality, and in all deliberations and agreements linked to the UN Agenda 2030 and Sustainable Development Goals (SDG). The UN SDG Goal 5.3 calls for the elimination of all harmful practices such as child, early and forced marriages and unions (CEFMU) and female genital mutilation (FGM). CEFMU is most common in sub-Saharan Africa, a region where progress has been modest, followed by South Asia, which has achieved greater declines. The intersecting crises of COVID-19, climate change, and rising economic and political insecurity have also slowed the progress significantly, and in many areas especially in fragile states the situation has deteriorated and begun to reverse affecting the most vulnerable populations. In crises or conflict settings CEFMU increases and has a disproportionate impact on women and girls.
The study uses an integrative literature review (ILR) as the method in seeking answers to the research questions. The ILR was conducted by doing a structured search in the electronic EBSCO and ProQuest databases as well as a manual search. The data search was conducted in October - November 2022. Forty-two articles were reviewed and 12 articles with varying designs were included in the study.
Four core facilitators of CEFMU were identified in the studies, which vary and interact across contexts. Poverty and insecurity or fear of SGBV are shown as core drivers that trigger lack of agency or opportunity, and loss of social and community networks. The four barriers to CEFMU identified from the studies were education, economic or employment opportunities, the increase in leadership role and agency, and multilayered, intersectional programming. These facilitators and barriers further reflect government, community, household, and individual level factors. Applying a systematic intersectional lens in addition to a gender lens leads to a better local, national, and global response and management of CEFMU. This also helps to identify hidden structural barriers and supports an understanding of how the individual experiences of girls and women differ, even within an already marginalized group.