Rikosnimikkeenä surma : surman tunnusmerkistön täyttymiseen vaikuttavia tekijöitä oikeuskäytännössä
Kumpulainen, Kristian (2023)
Kumpulainen, Kristian
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303304483
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303304483
Tiivistelmä
Vuosina 2010–2018 ilmi tulleiden henkirikosten tuomituista tekijöistä vain 1 % sai rangaistuksen surmasta. Surma on siis rikosnimikkeenä äärimmäisen harvinainen, mikä tekee siitä mielenkiintoisen aiheen tutkia. Opinnäytetyön tarkoituksena onkin havainnoida sellaisia seikkoja, joilla on ollut vaikutusta surman tunnusmerkistön täyttymiseen oikeuskäytännössä. Tutkimus on varsinaisesti rajattu koskemaan surman tunnusmerkistöä, mutta sitä tutkiessa on väistämätöntä tuoda esille myös tapon tunnusmerkistö.
Opinnäyte on toteutettu oikeustieteellisenä tutkimuksena lainopillisen tutkimusmenetelmän keinoin. Tutkimuksessa arvioidaan korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä sekä hovioikeuden ratkaisuja, joissa käsitellään surman tunnusmerkistön täyttymistä. Tukea tutkimukselle saadaan oikeuskirjallisuudesta, lain esitöistä sekä voimassa olevasta lainsäädännöstä.
Surman tunnusmerkistön täyttymisen arvioinnissa keskeistä ovat rikoksen poikkeukselliset teko-olosuhteet. Henkirikos on täytynyt tehdä lieventävien asianhaarojen vallitessa, jotta sitä voidaan arvioida surmana. Tutkimuksen mukaan poikkeuksellisina olosuhteina voidaan pitää muun muassa teon tekemistä hätävarjelua tai pakkotilaa muistuttavissa olosuhteissa taikka suuren järkytyksen vallassa. Näiden lisäksi myös rikoksentekijän vaikuttimia voidaan arvioida lieventävinä asianhaaroina. On kuitenkin hyvä huomata, että tutkimuksen tulos ei ole tyhjentävä, ja käytännössä mitä vain riittävän poikkeuksellista voidaan pitää sellaisena olosuhteena, että se on peruste tuomita tekoa lievemmin surman tunnusmerkistön kautta.
Opinnäyte on toteutettu oikeustieteellisenä tutkimuksena lainopillisen tutkimusmenetelmän keinoin. Tutkimuksessa arvioidaan korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä sekä hovioikeuden ratkaisuja, joissa käsitellään surman tunnusmerkistön täyttymistä. Tukea tutkimukselle saadaan oikeuskirjallisuudesta, lain esitöistä sekä voimassa olevasta lainsäädännöstä.
Surman tunnusmerkistön täyttymisen arvioinnissa keskeistä ovat rikoksen poikkeukselliset teko-olosuhteet. Henkirikos on täytynyt tehdä lieventävien asianhaarojen vallitessa, jotta sitä voidaan arvioida surmana. Tutkimuksen mukaan poikkeuksellisina olosuhteina voidaan pitää muun muassa teon tekemistä hätävarjelua tai pakkotilaa muistuttavissa olosuhteissa taikka suuren järkytyksen vallassa. Näiden lisäksi myös rikoksentekijän vaikuttimia voidaan arvioida lieventävinä asianhaaroina. On kuitenkin hyvä huomata, että tutkimuksen tulos ei ole tyhjentävä, ja käytännössä mitä vain riittävän poikkeuksellista voidaan pitää sellaisena olosuhteena, että se on peruste tuomita tekoa lievemmin surman tunnusmerkistön kautta.