Aggressiivisten olosuhteiden vaikutus betonirakenteisiin
Jokinen, Juha (2023)
Jokinen, Juha
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302102273
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302102273
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Mäntän paperitehtaan yhteydessä olevan voimalaitoksen betonirakenteiden kestävyyttä voimalaitosolosuhteissa. Voimalaitoksissa rakenteisiin kohdistui kemiallista ja kosteus sekä mekaanista rasitusta. Voimalaitoksella on käytössä väkeviä happoja, vahvoja emäksiä ja sulfaatteja. Höyryn tuotannosta aiheutuu kosteus- ja lämpörasitusta sekä mekaanista rasitusta betonirakenteille. Betonirakenteiden kuntoa tutkittiin ottamalla poranäytteitä eri rasituskohteista. Näytteistä mitattiin puristuslujuudet, joita verrattiin kirjallisuuden vaatimuksiin. Lisäksi määritettiin betonin vetolujuus, karbonatisoituminen ja kloridipitoisuus.
Tulokset osoittivat, että ne tilat, joita lämmitetään talvella, ovat säilyneet kohtuullisessa kunnossa. Kylmiksi varastotiloiksi aktiivikäytön jälkeen jääneet tilat kärsivät pakkasrapaumasta. Teoriassa rakenteiden lujuuksien pitäisi olla luokkaa 37–50 MPa. Lähes kaikki kohteen testatut puristuslujuudet ylittivät suunnitteluarvot. Vetolujuus korreloi puristuslujuuden kanssa. Karbonatisoitumista oli rakenteissa, 1970-luvun rakenteissa karbonatisoituminen oli edistänyt korroosiota. Kloridipitoisuuksia ei testatuista näytteistä löytynyt.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Serlachius on rakennuttanut laadukkaasti, eikä kemiallinen rasitus ole vaikuttanut kantaviin rakenteisiin merkittävästi. Pakkasrasitus on vaurioittanut 1910–1920-luvuilla rakennettuja rakennuksia, etenkin jos rakennus on jäänyt kylmilleen.
Rakennuksen kunnostamiseen vaikuttavia seikkoja ovat: rakennuksen kunto, tuleva käyttötarkoitus ja taloudelliset seikat. Museoidun kohteen kunnostamisessa on kulttuurilliset ja rakennustaiteelliset lisävaatimuksensa. Kohteen taloudellinen kunnostaminen teollisuuden tarpeisiin voi olla haastavaa ottaen huomioon kohteen maantieteellinen sijainti.
Tulokset osoittivat, että ne tilat, joita lämmitetään talvella, ovat säilyneet kohtuullisessa kunnossa. Kylmiksi varastotiloiksi aktiivikäytön jälkeen jääneet tilat kärsivät pakkasrapaumasta. Teoriassa rakenteiden lujuuksien pitäisi olla luokkaa 37–50 MPa. Lähes kaikki kohteen testatut puristuslujuudet ylittivät suunnitteluarvot. Vetolujuus korreloi puristuslujuuden kanssa. Karbonatisoitumista oli rakenteissa, 1970-luvun rakenteissa karbonatisoituminen oli edistänyt korroosiota. Kloridipitoisuuksia ei testatuista näytteistä löytynyt.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Serlachius on rakennuttanut laadukkaasti, eikä kemiallinen rasitus ole vaikuttanut kantaviin rakenteisiin merkittävästi. Pakkasrasitus on vaurioittanut 1910–1920-luvuilla rakennettuja rakennuksia, etenkin jos rakennus on jäänyt kylmilleen.
Rakennuksen kunnostamiseen vaikuttavia seikkoja ovat: rakennuksen kunto, tuleva käyttötarkoitus ja taloudelliset seikat. Museoidun kohteen kunnostamisessa on kulttuurilliset ja rakennustaiteelliset lisävaatimuksensa. Kohteen taloudellinen kunnostaminen teollisuuden tarpeisiin voi olla haastavaa ottaen huomioon kohteen maantieteellinen sijainti.