Monipuolistuva liikunta – erilaiset liikkujat : Arviointitutkimus kehittämisavustuksesta Maahanmuuttajien kotoutuminen liikunnan avulla 2011–2019
Peotta, Hanna-Mari; Inkinen, Virpi; Laine, Kaarlo (2022)
Peotta, Hanna-Mari
Inkinen, Virpi
Laine, Kaarlo
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-790-563-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-790-563-3
Tiivistelmä
Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on jakanut kehittämisavustusta ”maahanmuuttajien kotoutuminen liikunnan avulla” yhteensä 9 999 750 euroa vuosien 2011–2019 aikana. Aluehallintovirastot myönsivät avustukset kunnille ja vuodesta 2016 eteenpäin myös vastaanottokeskuksille. Kunnille avustusta myönnettiin 9 212 780 euroa ja vastaanottokeskuksille 786 970 euroa. Eniten avustusta jaettiin Vantaalle, Helsinkiin, Tampereelle sekä Imatran ja Lappeenrannan yhteishankkeelle. Avustus myönnettiin pääosin suuriin kaupunkeihin, joissa asui eniten ulkomaalaistaustaista väestöä. Selkeimmin hanketuki kohdentui Uusimaan maakuntaan, jossa asui selvästi eniten ulkomaalaistaustaista väestöä (lukuun ottamatta Ahvenanmaata). (SVT: Maahanmuuttajat väestössä, 2020.) Tämän arviointitutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa hankekokonaisuuden tuloksista, johtopäätöksistä ja kehittämisehdotuksista. Tutkimuksessa arvioidaan hankkeiden vaikuttavuutta yhdenvertaiseen liikuntatoimintaan osallistumisen ja kotoutumisen näkökulmista. Lisäksi tutkimus tuottaa tietoa hankekokonaisuuden organisoitumisesta ja hallinnollisesta toimivuudesta.
Liikunta edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä, joka luo pohjan kotoutumiselle ja toimijuuden kokemukselle. Lisäksi liikuntatoimintaan osallistumalla on mahdollista oppia uudessa asuinmaassa tarvittavia kulttuuri- ja vuorovaikutustaitoja ja luoda sosiaalisia suhteita. Liikuntaryhmään kuuluminen mahdollistaa myös syvällisempää yhdenvertaisuuden ja osallisuuden kokemusta, jotka ovat tärkeitä yhteisöön kiinnittymisen ja joustavien sosiaalisten identiteettien kehittymisen kannalta. Hankekoordinaattorit ja liikuntaryhmien ohjaajat kertoivat myös esimerkeistä, joissa ulkomaalais-taustaiset olivat työllistyneet liikunnan kentällä. Arviointitutkimuksen keskeinen tiedonintressi oli “mitä kotoutuminen liikunnan avulla tarkoittaa”, joka ohjasi tutkimuksen kysymyksenasettelua ja etenemistä.
Hankkeiden toimintaa voidaan tarkastella yhtäältä kotoutumisen ja toisaalta yhdenvertaisen liikunnan näkökulmasta. Kotoutumisen toimintaympäristöä (kotoutumis- ja maahanmuuttopalvelut) ”liikunnallistettiin” hanketoiminnan ansiosta. Ulkomaalaistaustaisille suunnatuissa koulutuksissa ja -palveluissa toteutettiin matalan kynnyksen liikuntatoimintaa. Myös liikuntaneuvonta ja kunnan liikuntatoiminnasta tiedottaminen sekä liikunnan ja terveyden lukutaitoon liittyvät luennot ja työpajat tulivat osaksi maahanmuutto- ja kotoutumispalveluita monessa kunnassa. Suomeen muuttaneita tavoitettiin myös kaikille suunnattuun liikuntatoimintaan kotoutumisen toimintaympäristöstä. Niille ulkomaalaistaustaisille (usein tytöille ja naisille), joilla oli vähän kokemusta liikkumisesta ja terveysliikunnasta järjestettiin räätälöityjä kursseja esimerkiksi pyöräilystä ja uinnista.
Yhdenvertaisen liikunnan toimintaympäristössä (kunnan, järjestöjen ja yksityisen sektorin liikuntapalvelut) vahvistettiin matalan kynnyksen toimintaperiaatetta eri kohderyhmien osallistumisen tukemiseksi kaikille suunnattuun toimintaan. Tietoa kulttuurieroista ja ulkomaalaistaustaisten osallistumisen esteistä annettiin liikunnanpalveluntarjoajille. Lisäksi ohjattiin taloudellista tukea järjestöille matalan kynnyksen toiminnan toteuttamiseen. Ulkomaalaistaustaisten osallisuutta liikunnan kentän eri rooleissa pyrittiin vahvistamaan. Joissakin liikuntajärjestöissä havaittiin kuitenkin sitoutumisen ja motivaation puutetta matalan kynnyksen toimintakulttuurin kehittämiseen.
Kohderyhmiä tavoitettiin parhaiten toiminnan pariin yhteistyökumppaneiden kautta, sosiaalisesta mediasta sekä niin sanottujen avainhenkilöiden kautta. Tavoittamisen kannalta vaikeimmiksi kohderyhmiksi koettiin ulkomaalaistaustaiset naiset ja tytöt, joilla ei ollut tai oli vain vähän aiempaa liikunnallista taustaa. Ikääntyvät Suomeen muuttaneet näyttäytyivät unohdettuna liikunnan kohde-ryhmänä. Heidän huomioimisensa on jatkossa tärkeää liikunnan valtakunnallisissa edistämistoimen-piteissä. Eniten tukea tarvitsevia kohderyhmien määrittelyssä tulisi ottaa huomioon erilaisten omi-naisuuksien ja tarpeiden risteämiskohdat eli niin sanottu intersektionaalinen näkökulma.
Ulkomaalaistaustaisten ja kantaväestön yhteistä liikuntatoimintaa muodostui erityisesti lasten ja nuorten ryhmissä sekä aikuisten naisten ryhmissä. Yhteisen ryhmätoiminnan avulla luotiin positiivisia kohtaamisia ja ystävyyssuhteita eri väestöryhmien välillä. Kohtaamiset eivät kuitenkaan olleet automaattisesti positiivisia kantaväestön ja ulkomaalaistaustaisten välillä. Ryhmissä koettiin myös välttelyä ja pahimmillaan syrjintää. Miesten kohdalla yhteisten ryhmien muodostuminen oli selvästi vaikeampaa. Hanketoiminnan vakiintuminen oli hyvin kuntasidonnaista. Parhaimmillaan monikulttuurisuus mainittiin osana liikuntastrategiaa ja liikunta osana kotoutumissuunnitelmaa. Uusia matalan kynnyksen liikuntaryhmiä jäi elämään kuntiin. Kuntien liikuntapalveluissa otetaan paremmin huomioon ulkomaalaistaustaiset osallistujat ja heidän osallisuutensa liikunnan kentällä lisääntyi. Samaan aikaan havaittiin, että monikulttuurisuus saattaa olla hankkeessa yhden ihmisen sydämen asia, jolloin edistämistyö on hauraalla pohjalla. Ulkomaalaistaustaisten näkökulman huomioiminen jää helposti yhden työntekijän harteille, tai kunnan ja järjestön välisessä hankekumppanuudessa toiminta ulkoistetaan järjestön taholle. Todelliset rakenne- ja toimintatapamuutokset jäävät helposti toteutumatta. Kunnalla oli suuri valta ja vastuu ainoana mahdollisena avustuksen hakijana. Yksittäinen viranhaltija pystyi vaikuttamaan siihen, alkoiko hanke lainkaan kunnassa ja minkä tahojen kanssa hanke oli valmis tekemään yhteistyötä. Tämä saattoi vaikuttaa negatiivisesti järjestöjen monikulttuuriseen liikuntatoimintaan. Paikallistason hanketoimijat olivat hanketoiminnassaan monien uusien kysymysten ja ongelmien edessä, usein ilman systemaattista ohjausta ja neuvontaa. Samoin aluehallintovirastojen virkamiehet kaipasivat lisää ohjausta ja koulutusta maahanmuuton teemoihin liittyen. Huolenaiheeksi nousikin, mikä taho ottaa asiantuntijaroolin ulkomaalaistaustaisten kohderyhmien näkökulmien huomioimisessa intersektionaalisesti. Paikallishankkeet kärsivät myös hankeavustusten lyhytjänteisestä ja aikataulullisesti epäselvästä jakamisesta. Toimintaa voitiin suunnitella pahimmillaan yhdeksi toimintavuodeksi kerrallaan. Kotoutuminen on hyvä liikuntatoiminnan tavoite Suomeen muuton alkuvaiheessa, jolloin uuteen yhteiskuntaan sopeutumiseen liittyy erityistarpeita. Liikunta onkin hyvä toimintamuoto osana kotoutumisen edistämisen erityispalveluita. Kaikille suunnatuissa liikuntapalveluissa julkilausuttuna tavoitteena tulisi kotoutumisen sijaan olla yhdenvertaisuus ja inkluusio. Huomio tulisi kiinnittää liikuntaorganisaatioiden rakenne- ja toimintatapamuutoksiin, jotta kaikilla väestöryhmillä olisi yhdenvertaiset edellytykset osallistua liikuntatoimintaan. Liikunnan tavoitteiden ja kohderyhmien määrittelyssä on tärkeää löytää yhteisiä elämänkulkuun liittyviä tekijöitä eri väestöryhmien välillä.
Liikunta edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä, joka luo pohjan kotoutumiselle ja toimijuuden kokemukselle. Lisäksi liikuntatoimintaan osallistumalla on mahdollista oppia uudessa asuinmaassa tarvittavia kulttuuri- ja vuorovaikutustaitoja ja luoda sosiaalisia suhteita. Liikuntaryhmään kuuluminen mahdollistaa myös syvällisempää yhdenvertaisuuden ja osallisuuden kokemusta, jotka ovat tärkeitä yhteisöön kiinnittymisen ja joustavien sosiaalisten identiteettien kehittymisen kannalta. Hankekoordinaattorit ja liikuntaryhmien ohjaajat kertoivat myös esimerkeistä, joissa ulkomaalais-taustaiset olivat työllistyneet liikunnan kentällä. Arviointitutkimuksen keskeinen tiedonintressi oli “mitä kotoutuminen liikunnan avulla tarkoittaa”, joka ohjasi tutkimuksen kysymyksenasettelua ja etenemistä.
Hankkeiden toimintaa voidaan tarkastella yhtäältä kotoutumisen ja toisaalta yhdenvertaisen liikunnan näkökulmasta. Kotoutumisen toimintaympäristöä (kotoutumis- ja maahanmuuttopalvelut) ”liikunnallistettiin” hanketoiminnan ansiosta. Ulkomaalaistaustaisille suunnatuissa koulutuksissa ja -palveluissa toteutettiin matalan kynnyksen liikuntatoimintaa. Myös liikuntaneuvonta ja kunnan liikuntatoiminnasta tiedottaminen sekä liikunnan ja terveyden lukutaitoon liittyvät luennot ja työpajat tulivat osaksi maahanmuutto- ja kotoutumispalveluita monessa kunnassa. Suomeen muuttaneita tavoitettiin myös kaikille suunnattuun liikuntatoimintaan kotoutumisen toimintaympäristöstä. Niille ulkomaalaistaustaisille (usein tytöille ja naisille), joilla oli vähän kokemusta liikkumisesta ja terveysliikunnasta järjestettiin räätälöityjä kursseja esimerkiksi pyöräilystä ja uinnista.
Yhdenvertaisen liikunnan toimintaympäristössä (kunnan, järjestöjen ja yksityisen sektorin liikuntapalvelut) vahvistettiin matalan kynnyksen toimintaperiaatetta eri kohderyhmien osallistumisen tukemiseksi kaikille suunnattuun toimintaan. Tietoa kulttuurieroista ja ulkomaalaistaustaisten osallistumisen esteistä annettiin liikunnanpalveluntarjoajille. Lisäksi ohjattiin taloudellista tukea järjestöille matalan kynnyksen toiminnan toteuttamiseen. Ulkomaalaistaustaisten osallisuutta liikunnan kentän eri rooleissa pyrittiin vahvistamaan. Joissakin liikuntajärjestöissä havaittiin kuitenkin sitoutumisen ja motivaation puutetta matalan kynnyksen toimintakulttuurin kehittämiseen.
Kohderyhmiä tavoitettiin parhaiten toiminnan pariin yhteistyökumppaneiden kautta, sosiaalisesta mediasta sekä niin sanottujen avainhenkilöiden kautta. Tavoittamisen kannalta vaikeimmiksi kohderyhmiksi koettiin ulkomaalaistaustaiset naiset ja tytöt, joilla ei ollut tai oli vain vähän aiempaa liikunnallista taustaa. Ikääntyvät Suomeen muuttaneet näyttäytyivät unohdettuna liikunnan kohde-ryhmänä. Heidän huomioimisensa on jatkossa tärkeää liikunnan valtakunnallisissa edistämistoimen-piteissä. Eniten tukea tarvitsevia kohderyhmien määrittelyssä tulisi ottaa huomioon erilaisten omi-naisuuksien ja tarpeiden risteämiskohdat eli niin sanottu intersektionaalinen näkökulma.
Ulkomaalaistaustaisten ja kantaväestön yhteistä liikuntatoimintaa muodostui erityisesti lasten ja nuorten ryhmissä sekä aikuisten naisten ryhmissä. Yhteisen ryhmätoiminnan avulla luotiin positiivisia kohtaamisia ja ystävyyssuhteita eri väestöryhmien välillä. Kohtaamiset eivät kuitenkaan olleet automaattisesti positiivisia kantaväestön ja ulkomaalaistaustaisten välillä. Ryhmissä koettiin myös välttelyä ja pahimmillaan syrjintää. Miesten kohdalla yhteisten ryhmien muodostuminen oli selvästi vaikeampaa. Hanketoiminnan vakiintuminen oli hyvin kuntasidonnaista. Parhaimmillaan monikulttuurisuus mainittiin osana liikuntastrategiaa ja liikunta osana kotoutumissuunnitelmaa. Uusia matalan kynnyksen liikuntaryhmiä jäi elämään kuntiin. Kuntien liikuntapalveluissa otetaan paremmin huomioon ulkomaalaistaustaiset osallistujat ja heidän osallisuutensa liikunnan kentällä lisääntyi. Samaan aikaan havaittiin, että monikulttuurisuus saattaa olla hankkeessa yhden ihmisen sydämen asia, jolloin edistämistyö on hauraalla pohjalla. Ulkomaalaistaustaisten näkökulman huomioiminen jää helposti yhden työntekijän harteille, tai kunnan ja järjestön välisessä hankekumppanuudessa toiminta ulkoistetaan järjestön taholle. Todelliset rakenne- ja toimintatapamuutokset jäävät helposti toteutumatta. Kunnalla oli suuri valta ja vastuu ainoana mahdollisena avustuksen hakijana. Yksittäinen viranhaltija pystyi vaikuttamaan siihen, alkoiko hanke lainkaan kunnassa ja minkä tahojen kanssa hanke oli valmis tekemään yhteistyötä. Tämä saattoi vaikuttaa negatiivisesti järjestöjen monikulttuuriseen liikuntatoimintaan. Paikallistason hanketoimijat olivat hanketoiminnassaan monien uusien kysymysten ja ongelmien edessä, usein ilman systemaattista ohjausta ja neuvontaa. Samoin aluehallintovirastojen virkamiehet kaipasivat lisää ohjausta ja koulutusta maahanmuuton teemoihin liittyen. Huolenaiheeksi nousikin, mikä taho ottaa asiantuntijaroolin ulkomaalaistaustaisten kohderyhmien näkökulmien huomioimisessa intersektionaalisesti. Paikallishankkeet kärsivät myös hankeavustusten lyhytjänteisestä ja aikataulullisesti epäselvästä jakamisesta. Toimintaa voitiin suunnitella pahimmillaan yhdeksi toimintavuodeksi kerrallaan. Kotoutuminen on hyvä liikuntatoiminnan tavoite Suomeen muuton alkuvaiheessa, jolloin uuteen yhteiskuntaan sopeutumiseen liittyy erityistarpeita. Liikunta onkin hyvä toimintamuoto osana kotoutumisen edistämisen erityispalveluita. Kaikille suunnatuissa liikuntapalveluissa julkilausuttuna tavoitteena tulisi kotoutumisen sijaan olla yhdenvertaisuus ja inkluusio. Huomio tulisi kiinnittää liikuntaorganisaatioiden rakenne- ja toimintatapamuutoksiin, jotta kaikilla väestöryhmillä olisi yhdenvertaiset edellytykset osallistua liikuntatoimintaan. Liikunnan tavoitteiden ja kohderyhmien määrittelyssä on tärkeää löytää yhteisiä elämänkulkuun liittyviä tekijöitä eri väestöryhmien välillä.