Mädätysjäännöksen kasavarastoinnin ravinnevalumat
Pihkamäki, Anni (2014)
Pihkamäki, Anni
Hämeen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060411834
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060411834
Tiivistelmä
Biokaasulaitosten mädätysjäännöstä voidaan hyödyntää lannoitevalmisteena, ja sitä joudutaan varastoimaan lannoitteiden levitysrajoitusten vuoksi. Mädätysjäännöksen varastointi laitosalueella on ympäristöluvan varaista toimintaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää mädätysjäännöksen kasavarastoinnin aikana syntyvien valumavesien määrä, koostumus ja vaikutus mädätysjäännöksen ravinnepitoisuuksiin. Opinnäytetyö liittyi helmikuussa 2013 alkaneeseen EAKR-hankkeeseen ”Biojätteistä ja lietteistä kestävää toimintaa” (Bioliike), jota rahoitetaan Etelä-Suomen EAKR-ohjelmasta.
Kirjallisuusosiossa selvitettiin mädätysjäännöksen muodostuminen, hyötykäyttömahdollisuuksia, varastointitapoja ja varastoinnin aikana syntyneiden valumavesien hallintakeinoja biokaasulaitoksilla.
Kokeellisessa osiossa tehtiin mädätysjäännöskasan valumaseuranta talvikuukausien aikana 21.11.2013–27.3.2014. Valumavesi- ja mädätysjäännösnäytteistä analysoitiin mm. pääravinteet sekä kemiallinen ja biologinen hapenkulutus. Vastaavia asioita selvitettiin laboratorio-olosuhteissa kahden eri biokaasulaitoksen eri-ikäisille mädätysjäännöksille sadevesiuuttokokeilla. Koejakso oli lyhyt (2vkoa) simuloiden lähinnä lyhyen sadejakson vaikutusta eri-ikäisten mädätysjäännösten valumiin.
Mädätysjäännöksen kasavarastoinnin noin 4 kk:n talvi-seurannan aikana valuma-vettä syntyi yhteensä 833 litraa 14,4 m2 alalta, eli 58 l/m2. Seurantajakso oli normaalitalvea lämpimämpi ja kasa oli jäässä tarkkailujaksosta noin 1 kk:n ajan. Valumavesien myötä mädätysjäännöksen suurimmat ravinnehäviöt syntyivät ammoniumtypen osalta, noin 10 %. Kokonaistypen ja fosforin osalta ravinnehäviöt olivat pieniä, alle 1,5 %. Orgaanisen aineen (BOD) pitoisuus valumavedessä oli 600 mg/l, joka vastaa pitoisuutena normaalia jätevettä. Valumat eivät aiheuttaneet mädätysjäännökselle merkittäviä ravinnehäviöitä noin neljän talvikuukauden kasavarastoinnin aikana.
Kirjallisuusosiossa selvitettiin mädätysjäännöksen muodostuminen, hyötykäyttömahdollisuuksia, varastointitapoja ja varastoinnin aikana syntyneiden valumavesien hallintakeinoja biokaasulaitoksilla.
Kokeellisessa osiossa tehtiin mädätysjäännöskasan valumaseuranta talvikuukausien aikana 21.11.2013–27.3.2014. Valumavesi- ja mädätysjäännösnäytteistä analysoitiin mm. pääravinteet sekä kemiallinen ja biologinen hapenkulutus. Vastaavia asioita selvitettiin laboratorio-olosuhteissa kahden eri biokaasulaitoksen eri-ikäisille mädätysjäännöksille sadevesiuuttokokeilla. Koejakso oli lyhyt (2vkoa) simuloiden lähinnä lyhyen sadejakson vaikutusta eri-ikäisten mädätysjäännösten valumiin.
Mädätysjäännöksen kasavarastoinnin noin 4 kk:n talvi-seurannan aikana valuma-vettä syntyi yhteensä 833 litraa 14,4 m2 alalta, eli 58 l/m2. Seurantajakso oli normaalitalvea lämpimämpi ja kasa oli jäässä tarkkailujaksosta noin 1 kk:n ajan. Valumavesien myötä mädätysjäännöksen suurimmat ravinnehäviöt syntyivät ammoniumtypen osalta, noin 10 %. Kokonaistypen ja fosforin osalta ravinnehäviöt olivat pieniä, alle 1,5 %. Orgaanisen aineen (BOD) pitoisuus valumavedessä oli 600 mg/l, joka vastaa pitoisuutena normaalia jätevettä. Valumat eivät aiheuttaneet mädätysjäännökselle merkittäviä ravinnehäviöitä noin neljän talvikuukauden kasavarastoinnin aikana.