Teosnimien ja näyttelytekstin merkitys taideteosten ja näyttelykokonaisuuden osana
Katara, Elina (2022)
Katara, Elina
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101521274
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101521274
Tiivistelmä
Opinnäytetyön keskeinen tavoite oli tarkastella kuvan ja sanan suhdetta kuvataiteilijan työssä teosten nimeämisessä sekä näyttelytekstin merkitystä taidenäyttelykokonaisuuden osana. Tutkimuskysymys oli, miten teksti vaikuttaa kuvaan kuvataiteen kontekstissa. Tarkastelussa oli, kuinka teksti voi toimia kuvan tekemisen lähtökohtana, millainen on tarinallinen kuva, kuinka teksti luo mieli- ja kielikuvia ja minkälainen on kuvan ja tekstin vuorovaikutus teosten katsojan kanssa.
Toiminnallisen osan muodosti näyttelykokonaisuus Kertomuksia kasveista ja ihmisistä, joka oli esillä Galleria Huudossa Helsingissä 24.6.–17.7.2022. Tutkimusaineisto koostui näyttelyä varten toteutetuista artefakteista, niihin liittyvistä teksteistä sekä luonnos- ja työskentelyprosessidokumentaatioista. Tutkimusmenetelmät olivat introspektio, itsereflektio ja retrospektio sekä osallistavan filosofian menetelmä. Teoreettisena viitekehyksenä toimi semioottinen analyysi ja jossain määrin myös fenomenologinen analyysi.
Keskeiset tulokset liittyvät kuvan ja sanan vuorovaikutuksen tapojen selkiytymiseen kirjoittajan omassa taiteellisessa työskentelyssä. Tuloksista selviää, että teokset ja näyttelyteksti vaikuttavat toisiinsa kehämäisesti, teksti luo kuvalle uusia ja joskus ristiriitaisia merkitystasoja, teksti voi toimia taideteoksen henkisenä kehyksenä ja lähtökohtana, hiljaisen tiedon merkitys konkretisoituu sanallistettaessa ja katsojan ja teoksen vuorovaikutus muistuttaa tekijän ja teoksen vuorovaikutusta teoksen tekovaiheessa.
Toiminnallisen osan muodosti näyttelykokonaisuus Kertomuksia kasveista ja ihmisistä, joka oli esillä Galleria Huudossa Helsingissä 24.6.–17.7.2022. Tutkimusaineisto koostui näyttelyä varten toteutetuista artefakteista, niihin liittyvistä teksteistä sekä luonnos- ja työskentelyprosessidokumentaatioista. Tutkimusmenetelmät olivat introspektio, itsereflektio ja retrospektio sekä osallistavan filosofian menetelmä. Teoreettisena viitekehyksenä toimi semioottinen analyysi ja jossain määrin myös fenomenologinen analyysi.
Keskeiset tulokset liittyvät kuvan ja sanan vuorovaikutuksen tapojen selkiytymiseen kirjoittajan omassa taiteellisessa työskentelyssä. Tuloksista selviää, että teokset ja näyttelyteksti vaikuttavat toisiinsa kehämäisesti, teksti luo kuvalle uusia ja joskus ristiriitaisia merkitystasoja, teksti voi toimia taideteoksen henkisenä kehyksenä ja lähtökohtana, hiljaisen tiedon merkitys konkretisoituu sanallistettaessa ja katsojan ja teoksen vuorovaikutus muistuttaa tekijän ja teoksen vuorovaikutusta teoksen tekovaiheessa.