Yksinhuoltajien kokemuksia vuorohoidon tuen merkityksestä arjen jaksamiseen
Paakkinen, Venla; Ruismäki, Sonja (2022)
Paakkinen, Venla
Ruismäki, Sonja
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101321199
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101321199
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yksinhuoltajien kokemuksia vuorohoidon tarjoamasta tuesta eräässä vuorohoitoa tarjoavassa päiväkodissa. Tavoitteena oli selvittää, millaista tukea yksinhuoltajat saavat vuorohoidosta, miten merkittävänä he sen kokevat sekä miten tuki vaikuttaa perheen arkeen ja arjessa jaksamiseen. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsiteltiin yksinhuoltajuutta ja varhaiskasvatuksen vuorohoitoa.
Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Päämenetelmänä toimi kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä. Tutkimuksessa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselyä. Tutkimusaineisto on kerätty Webropolkyselylomakkeella, johon vastasivat yksinhuoltajat, joilla on lapsia vuorohoidossa. Kysely oli avoinna yksinhuoltajille kahden viikon aikavälillä toukokuussa 2022. Yksinhuoltajat saivat vastata kyselyyn anonyymisti omalla ajalla. Kyselyyn vastasi yhteensä 36 yksinhuoltajaa.
Tutkimustuloksissa nousi esiin, että vuorohoidon tukea pidettiin tärkeänä. Tukea koettiin tarvittavan eniten yksinhuoltajan omaan jaksamiseen sekä lapsen käytöksen pulmiin. Yksinhuoltajat olivat tyytyväisiä erilaisiin keskusteluihin varhaiskasvattajien kanssa päiväkodin arjessa, ja näistä koettiin saatavan parhaiten tukea. Lähes jokainen yksinhuoltaja koki tuen vaikuttaneen vähintään yhdellä tavalla perheen arkeen ja arjessa jaksamiseen. Eniten vuorohoidosta saatu tuki vaikutti lapsen käytöksen pulmien helpottumiseen, rutiinien muotoutumiseen sekä yleiseen arjen sujuvuuteen. Suurimmaksi tuen pyytämisen esteeksi koettiin varhaiskasvattajien kiire. Sen kuvattiin johtuvan lapsiryhmän aiheuttamasta melutasosta ja siitä, kuinka varhaiskasvattaja ei voi irtautua lapsiryhmästä rauhallisen keskustelun mahdollistamiseksi. Tämä aiheuttaa sen, että perheessä olevia ongelmia ei nosteta esiin ja tukea ei saada, vaikka sitä tarvittaisiin.
Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Päämenetelmänä toimi kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä. Tutkimuksessa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselyä. Tutkimusaineisto on kerätty Webropolkyselylomakkeella, johon vastasivat yksinhuoltajat, joilla on lapsia vuorohoidossa. Kysely oli avoinna yksinhuoltajille kahden viikon aikavälillä toukokuussa 2022. Yksinhuoltajat saivat vastata kyselyyn anonyymisti omalla ajalla. Kyselyyn vastasi yhteensä 36 yksinhuoltajaa.
Tutkimustuloksissa nousi esiin, että vuorohoidon tukea pidettiin tärkeänä. Tukea koettiin tarvittavan eniten yksinhuoltajan omaan jaksamiseen sekä lapsen käytöksen pulmiin. Yksinhuoltajat olivat tyytyväisiä erilaisiin keskusteluihin varhaiskasvattajien kanssa päiväkodin arjessa, ja näistä koettiin saatavan parhaiten tukea. Lähes jokainen yksinhuoltaja koki tuen vaikuttaneen vähintään yhdellä tavalla perheen arkeen ja arjessa jaksamiseen. Eniten vuorohoidosta saatu tuki vaikutti lapsen käytöksen pulmien helpottumiseen, rutiinien muotoutumiseen sekä yleiseen arjen sujuvuuteen. Suurimmaksi tuen pyytämisen esteeksi koettiin varhaiskasvattajien kiire. Sen kuvattiin johtuvan lapsiryhmän aiheuttamasta melutasosta ja siitä, kuinka varhaiskasvattaja ei voi irtautua lapsiryhmästä rauhallisen keskustelun mahdollistamiseksi. Tämä aiheuttaa sen, että perheessä olevia ongelmia ei nosteta esiin ja tukea ei saada, vaikka sitä tarvittaisiin.