Liito-oravakohteiden säilyminen metsänhakkuiden omavalvontamenettelyllä
Salonen, Aleksi (2022)
Salonen, Aleksi
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060716260
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060716260
Tiivistelmä
Liito-orava (Pteromys volans) on Suomessa uhanalainen, luonnonsuojelulain turvaama laji. Liito-orava elää varttuneissa, yleensä kuusivaltaisissa metsissä, joista löytyy sekapuustona kasvavaa lehtipuustoa. Luonnonsuojelulaissa määritelty liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskeva hävittämiskielto vaikuttaa metsänkäytön toimenpiteisiin, ja nostaa pinnalle kysymyksiä.
Vastuu lisääntymis- ja levähdyspaikkaa koskevan rajauksen tekemisestä on kuulunut hakkuuoikeuden haltijalle 15.4.2016 alkaen. Ennen tätä vastuu kuului ELY-keskuksen viranomaisille, jotka olivat lakisääteisesti velvollisia tekemään päätöksen rajauksesta ja valvomaan metsänkäyttöä liito-oravan suojelun onnistumiseksi.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Pirkanmaan alueella lakimuutoksen jälkeen tehtyjen liito-oravakohteiden hakkuiden ominaisuuksia, niiden tasoa nykyisiin suosituksiin verrattuna ja sitä kuinka usein metsänkäytön taso alueella on ollut riittävä pitämään lisääntymis- ja levähdyspaikka asuttuna. Tutkimukseen sisältyi yhteensä 21 kohdetta, joista osa oli uudistushakkuita, osa harvennushakkuita. Kaikkia kohteita yhdisti silloisen tiedon mukaan varmennettu liito-oravan läsnäolo, sijainti Pirkanmaalla ja 15.4.2016 jälkeen tehty metsänkäyttöilmoitus.
Tutkimuksen tuloksena selvisi, että kaikista tarkastelluista kohteista vain 33 % voidaan luokitella nykyään liito-oravan asuttamiksi. Harvennushakkuin käsitellyt rajaukset pysyivät asuttuina 40 % tapauksista ja uudistushakkuin käsitellyt rajaukset taas 27 % tapauksista. Tutkimuksesta selviää, että uusi käytäntö vaikuttaa olevan puutteellinen ja epäluotettava suurimmassa osassa tapauksista, tosin sillä vaikuttaa olevan silti potentiaalia olla toimiva ratkaisu.
Vastuu lisääntymis- ja levähdyspaikkaa koskevan rajauksen tekemisestä on kuulunut hakkuuoikeuden haltijalle 15.4.2016 alkaen. Ennen tätä vastuu kuului ELY-keskuksen viranomaisille, jotka olivat lakisääteisesti velvollisia tekemään päätöksen rajauksesta ja valvomaan metsänkäyttöä liito-oravan suojelun onnistumiseksi.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Pirkanmaan alueella lakimuutoksen jälkeen tehtyjen liito-oravakohteiden hakkuiden ominaisuuksia, niiden tasoa nykyisiin suosituksiin verrattuna ja sitä kuinka usein metsänkäytön taso alueella on ollut riittävä pitämään lisääntymis- ja levähdyspaikka asuttuna. Tutkimukseen sisältyi yhteensä 21 kohdetta, joista osa oli uudistushakkuita, osa harvennushakkuita. Kaikkia kohteita yhdisti silloisen tiedon mukaan varmennettu liito-oravan läsnäolo, sijainti Pirkanmaalla ja 15.4.2016 jälkeen tehty metsänkäyttöilmoitus.
Tutkimuksen tuloksena selvisi, että kaikista tarkastelluista kohteista vain 33 % voidaan luokitella nykyään liito-oravan asuttamiksi. Harvennushakkuin käsitellyt rajaukset pysyivät asuttuina 40 % tapauksista ja uudistushakkuin käsitellyt rajaukset taas 27 % tapauksista. Tutkimuksesta selviää, että uusi käytäntö vaikuttaa olevan puutteellinen ja epäluotettava suurimmassa osassa tapauksista, tosin sillä vaikuttaa olevan silti potentiaalia olla toimiva ratkaisu.