Aina ei saa päättää itse: kehitysvammaisten henkilöiden kokemuksia KVANK:n yksilöllisen tuen laatukriteereiden toteutumiseen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, miten kehitysvammaiset henkilöt kokevat Kehitysvamma-alan neuvottelukunnan laatimien yksilöllisten laatukriteereiden toteutumisen elämässään. Tavoitteena on myös tuoda enemmän kehitysvammaisten henkilöiden ääntä kuuluviin. Tämä opinnäytetyö tuo alalle tietoa siitä, miten kehitysvammaiset asiakkaat itse kokevat elämänsä. Alan ammattilaiset voivat pohtia, mikä on jo hyvin ja missä olisi vielä mahdollisesti parannettavaa. Tutkimusongelmana on siis selvittää, miten yksilöllisen tuen laatukriteerit näyttäytyvät kehitysvammaisten henkilöiden näkökulmasta.

Muutamia keskeisiä käsitteitä, joita tässä opinnäytetyössä käsitellään ovat kehitysvammaisuus, yksilöllinen tuki, itsemääräämisoikeus ja ihmisoikeudet sekä asumismuodot ja -palvelut. Kehitysvammaisuus osiossa käyn läpi erilaisia kehitysvammaisuuden muotoja. Yksilöllisestä tuesta kerron muun muassa palvelusuunnitelman kautta. Itsemääräämisoikeus ja ihmisoikeudet kytkeytyvät laajalti YK:n vammaissopimukseen. Asumismuodot ja -palvelut osiossa tuon esille erityisesti sen, miten lait määrittävät asumismuodon valintaa. Lisäksi tässä opinnäytetyössä esittelen Kehitysvamma-alan neuvottelukunnan toimintaa ja yksilöllisen tuen laatukriteerejä.

Opinnäytetyöni toteutui laadullisena tutkimuksellisena työnä. Aineiston keräsin haastattelulla. Analyysimenetelmäksi valikoitui sisällönanalyysi. Opinnäytetyön pääasiallinen tulos on, että sain selville yksilöllisen tuen laatukriteereiden toteutuvan pääasiassa hyvin kehitysvammaisten henkilöiden elämässä. Muutaman kokemuksen mukaan yksityisyyden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisessa on vielä jonkin verran puutteita. Tuettua päätöksentekoa tulisi kehittää. Opinnäytetyön tärkein johtopäätös on se, että kehitysvammaisten henkilöiden oman elämänsä asiantuntijuutta tulisi käyttää enemmän hyödyksi työskennellessä kehitysvammaisten henkilöiden parissa. Lisäksi aiempaa tutkimustietoa on hyvin vähän niin, että kehitysvammaiset henkilöt kertoisivat itse kokemuksistaan, joten tähänkin olisi hyvä saada muutos.