Inverkan av en motionsintervention på den fysiska funktionsförmågan och den upplevda fysiska arbetsbelastningen hos kvinnor i menopaus

Abstract

Sammandrag: Endast hälften av arbetstagarna i Finland fyller rekommendationerna för uthållighetsmotion. Även om arbetsuppgifterna blivit allt mer informationsteknologiska upplevde år 2008 fortfarande 35% av finländska kvinnor i arbetslivet att arbetet var fysiskt ganska eller mycket belastande. Syftet med detta arbete är att undersöka hur regelbunden progressiv fysisk aktivitet kan inverka på den fysiska funktionsförmågan (kondition) och därmed på den upplevda fysiska arbetsbelastningen hos kvinnor i menopausen. Denna studie är gjord i samarbete med UKK-institutet och materialet som studeras grundar sig på institutets MELLI-forskning vars syfte var att undersöka inverkan av regelbunden motion på menopausrelaterade symtom och upplevd livskvalitet med hjälp av en 24 veckor lång randomiserad kontrollerad studie. I den ursprungliga studien deltog 176 kvinnor med menopausrelaterade symtom. Detta arbete inkluderar de 105 kvinnor som arbetade minst 1h/vecka och hade resultat angående upplevd fysisk arbetsbelastning både innan och efter interventionen. Motionsinterventionen anvisade interventionsgruppen att utöva fritidsmotion progressivt 4 x 50 min/veckan (av vilka minst 2 ggr skulle vara gång/stavgång) och att delta i föreläsningar om hälsa och motion. Interventions- och kontrollgruppen skulle skriva ner i en mobiltelefonbaserad dagbok den subjektivt upplevda fysiska arbetsbelastningen. Maximal syreupptagningsförmåga mättes med UKK-Institutets 2 km:s gångtest för bägge grupperna före och efter interventionen. Enligt resultaten förbättrades den maximala syreupptagningsförmågan hos interventionsgruppen statistiskt signifikant (p=0.003) under interventionen. Ett samband kunde ses mellan förbättrad maximal syreupptagning och minskning av upplevd fysisk arbetsbelastning, speciellt hos de som hade redan före interventionen fysiskt bra kondition. Resultatet är dock inte statistiskt signifikant och därmed behövs vidare forskning. Konklusionen är att 24 veckors fysisk aktivitet under fritiden ökade den fysiska konditionen bland kvinnor i menopaus, men minskade inte nämnvärt den upplevda fysiska belastningen under deras arbete.

Abstract: Only half of the working population in Finland fills the recommendation about the amount of aerobic fitness enhancing physical activity. Despite that information technolo- gy has become more common in work-related tasks, still 35% of the female workers in Finland experienced their work to be physically somewhat or very heavy. The aim of this study is to investigate the impact of regular progressive leisure-time physical activity on physical function (fitness) and thereby on perceived work-related physical strain among women in menopause. This study is done in cooperation with the UKK-Institute and the used material is based on the institute’s MELLI-study, which aim was to assess the effect of aerobic training on hot flushes and quality of life in a 24 weeks long randomized controlled trial. The original study included 176 women with menopausal symptoms. This study included the 105 women who worked at least 1h/week and had results regarding perceived physical work strain before and after the intervention. The trial instructed the intervention group to practice leisure time progressively 4x50min/week (of which 2 times had to be walking/Nordic walking) and to take part in lectures about health and exercise. The intervention- and control group were instructed to report in a mobile-phone based diary the subjective perceived work-related physical strain. Maximal oxygen uptake was measured with UKK-Institute’s 2 km walk test for both groups at baseline and after the intervention. The results revealed that the maximal oxygen uptake in the intervention group improved statistically significantly (p=0.003) during the trial. An association between improved maximal oxygen uptake and a decrease in perceived physical work strain could be seen, especially among those who were in good physical fitness at baseline, however the result is statistically not significant and further study is needed. The conclusion is that 24 weeks of physical activity on leisure time improved physical fitness among women in menopause, but did not significantly decrease the perceived physical work strain.

Tiivistelmä: Vain puolet työntekijöistä Suomessa täyttää kokonaisuudessaan kestävyysliikunta suositukset. Vaikka työtehtävät ovat vuosien varrella muuttuneet yhä enemmän informaatioteknologiapainotteisiksi, kokee suomalaisista työssäkäyvistä naisista 35% työn fyysisesti melko tai hyvin kuormittavaksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuinka säännöllinen progressiivinen vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus voi vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn ja täten koettuun fyysiseen työkuormitukseen menopaussissa olevilla naisilla. Tämä tutkimus on tehty yhteistyössä UKK-Instituutin kanssa ja käytetty materiaali perustuu instituutin MELLI-tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli selvittää säännöllisen liikunnan vaikutusta menopaussioireisiin ja koettuun elämänlaatuun käyttäen satunnaistettua kontrolloitua tutkimusasetelmaa. Alkuperäiseen tutkimukseen osallistui 176 naista, jotka kärsivät menopaussioireista. Naisista ne 105, jotka tekivät töitä vähintään 1h/viikossa ja joiden kohdalla löytyi kaikki tarvittava materiaali koetun fyysisen työkuormituksen osalta, valittiin mukaan kyseessä olevaan tutkimukseen. Liikuntainterventio ohjeisti interventioryhmää harjoittamaan vapaa-ajan liikuntaa progressiivisesti 4x50min/viikko (joista 2 krt oli kävelyä/sauvakävelyä) ja osallistumaan terveys- ja liikuntaluentoihin. Interventio- ja kontrolliryhmä raportoi matkapuhelinpohjaiseen päiväkirjaan subjektiivisesti koetun fyysisen työkuormituksen. Maksimaalinen hapenottokyky mitattiin UKK-Instituutin 2km:n kävelytestillä molemmilla ryhmillä lähtökohdassa ja intervention jälkeen. Tutkimustulosten mukaan maksimaalinen hapenottokyky parani interventioryhmällä tilastollisesti merkitsevästi (p=0.003) intervention aikana. Parantuneen fyysisen kunnon ja koetun vähentyneen fyysisen työkuormituksen välillä oli nähtävissä yhteys, varsinkin niillä, joilla oli jo lähtötilanteessa hyvä fyysinen kunto. Tulos ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä ja täten tarvitaan lisää tutkimuksia. Johtopäätös on, että 24 viikon fyysinen aktiivisuus paransi menopaussissa olevien naisten kuntoa mutta ei vaikuttanut merkittävästi työssä koettuun fyysiseen kuormitukseen.