Seitsemisen metsien käytön historiaa 1800-luvulta tähän päivään
Niittylahti, Anne (2013)
Niittylahti, Anne
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052410669
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052410669
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni kertoo Ikaalisissa ja Ylöjärvellä sijaitsevan Seitsemisen kansallispuiston metsien historiasta ja siitä, miten metsien monimuotoinen historia on näkyvissä puiston kävijöille vielä tänäkin päivänä. Tein työni Metsähallituksen Seitsemisen luontokeskukselle, jossa työskentelin asiakasneuvojana vuonna 2011.
Opinnäytetyöni aikajana rakentuu välille 1800–2013, jolta ajalta nykyisen Seitsemisen kansallispuiston metsien käytön historia on peräisin. Kyseisellä aikarajauksella pystymme keskittymään myös tarkemmin nimenomaan Seitsemisen Metsähallituksen aikoihin. 1800-luvulta alkava aikakausi on jaoteltu opinnäytetyössä kolmeksi eri kokonaisuudeksi: 1800-lukuun sekä aikaan välillä 1900–1982 ja 1982–3013.
Seitsemisen kansallispuiston metsien käytön historia on värikästä ja monipuolista, minkä vuoksi aineistoa ja tietoa aiheeseen liittyen riitti kiitettävästi. Tänä vuonna, 2013, tasan kolmekymmentä vuotta suojeltuna ollut kansallispuisto on erityisen tunnettu historiassa voimakkaan metsätalouskäytön puolesta: alueen metsistä korjattiin paljon puuta esimerkiksi sotakorvauksiksi 1940-luvulla. Puunkorjuun kautta Seitsemisestä kulkeutui puita paljon sahatavaraksi myös uittoreittejä pitkin. Tämän lisäksi Seitsemisessä puutavaraa käytettiin myös tervan ja puuhiilen valmistukseen, mistä kansallispuistossa löytyy merkkejä tervahautojen ja sysimiilujen muodossa.
Talouskäytön ohella Seitsemisen kansallispuistosta löytyy myös suojelullisesti erityisiä kohteita. Kansallispuiston alueelle on perustettu luonnonhoitometsiä ja osa talousmetsäalueistakin on säilynyt melko luonnontilaisina. Kaikkein tunnetuin ja merkittävin suojeltu metsäalue on Multiharju. Multiharjun aarniometsä on ollut suojeltuna aina vuodesta 1910 ja tiettävästi alue on ollut myös tätä ennen ainakin pääosin luonnontilaista aluetta. Opinnäytetyössä keskitytäänkin kansallispuiston kohteista eniten juuri Multiharjun alueeseen sen ainutlaatuisuutensa vuoksi.
Opinnäytetyöni aikajana rakentuu välille 1800–2013, jolta ajalta nykyisen Seitsemisen kansallispuiston metsien käytön historia on peräisin. Kyseisellä aikarajauksella pystymme keskittymään myös tarkemmin nimenomaan Seitsemisen Metsähallituksen aikoihin. 1800-luvulta alkava aikakausi on jaoteltu opinnäytetyössä kolmeksi eri kokonaisuudeksi: 1800-lukuun sekä aikaan välillä 1900–1982 ja 1982–3013.
Seitsemisen kansallispuiston metsien käytön historia on värikästä ja monipuolista, minkä vuoksi aineistoa ja tietoa aiheeseen liittyen riitti kiitettävästi. Tänä vuonna, 2013, tasan kolmekymmentä vuotta suojeltuna ollut kansallispuisto on erityisen tunnettu historiassa voimakkaan metsätalouskäytön puolesta: alueen metsistä korjattiin paljon puuta esimerkiksi sotakorvauksiksi 1940-luvulla. Puunkorjuun kautta Seitsemisestä kulkeutui puita paljon sahatavaraksi myös uittoreittejä pitkin. Tämän lisäksi Seitsemisessä puutavaraa käytettiin myös tervan ja puuhiilen valmistukseen, mistä kansallispuistossa löytyy merkkejä tervahautojen ja sysimiilujen muodossa.
Talouskäytön ohella Seitsemisen kansallispuistosta löytyy myös suojelullisesti erityisiä kohteita. Kansallispuiston alueelle on perustettu luonnonhoitometsiä ja osa talousmetsäalueistakin on säilynyt melko luonnontilaisina. Kaikkein tunnetuin ja merkittävin suojeltu metsäalue on Multiharju. Multiharjun aarniometsä on ollut suojeltuna aina vuodesta 1910 ja tiettävästi alue on ollut myös tätä ennen ainakin pääosin luonnontilaista aluetta. Opinnäytetyössä keskitytäänkin kansallispuiston kohteista eniten juuri Multiharjun alueeseen sen ainutlaatuisuutensa vuoksi.