Läheisten selviytymisen tukeminen kirjallisissa ohjeissa
Kiuru, Eveliina; Mäkinen, Karoliina (2009)
Kiuru, Eveliina
Mäkinen, Karoliina
Pirkanmaan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912077309
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912077309
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kirjallisia ohjeita tarkastelemalla kartoittaa, kuinka niissä huomioidaan potilaiden läheiset ja läheisten tuen tarpeet. Opinnäytetyömme aihe pohjautuu erään sairaanhoitopiirin Sateenvarjo-hankkeeseen, jonka yhtenä aihealueena oli perheen huomioiminen hoitotyössä. Tehtävinä oli kartoittaa, minkälaisissa yhteyksissä läheiset huomioidaan kirjallisissa ohjeissa ja minkälaista tukea läheiset saavat kirjallisista ohjeista. Tavoitteena oli antaa tietoa siitä, miten kirjallisia ohjeita voitaisiin kehittää.
Käytimme opinnäytetyössä kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kirjalliset ohjeet saimme erään yliopistollisen sairaalan eräiltä syöpätautien vuodeosastoilta sekä syöpätautien poliklinikalta. Aineiston analyysi eteni sekä aineisto- että teorialähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti. Teoriaosassa käsittelemme syöpää ja sen hoitomuotoja sekä läheisten selviytymisen tukemista. Selviytymisen tukemisen muotoja ovat läheisten tiedollinen, emotionaalinen ja konkreettinen tukeminen.
Läheiset mainittiin 14 ohjeessa (N=41). Läheiset huomioitiin ohjeissa enimmäkseen terveyshaitan välttämisen näkökulmasta. Läheiset saivat ohjeista eniten tiedollista tukea, kuten tietoa hoidoista ja niihin liittyvistä haittavaikutuksista ja rajoituksista. Emotionaalinen ja konkreettinen tukeminen oli ohjeissa toisinaan vaikeaa erottaa toisistaan. Esimerkiksi kertominen läheisten mahdollisuudesta osallistua vastaanottokäynneille voi olla sekä läheisen emotionaalista että konkreettista tukemista. Läheisten mahdollisuus osallistua vastaanottokäynneille antaa läheisille tunteen, että heidät otetaan huomioon osana potilaan hoitoa ja heistä välitetään. Konkreettisena tukemisena sitä voidaan pitää, koska se kannustaa läheisiä osallistumaan potilaan hoitoon.
Tulosten avulla saatua tietoa voidaan hyödyntää kirjallisten ohjeiden kehittämisessä enemmän läheisten tarpeita vastaaviksi. Jatkossa voisi esimerkiksi tehdä läheisille oman ohjeen, joka keskittyisi heidän henkisen jaksamisensa tukemiseen. Lisäksi ohjeita selkiyttäisi, että läheisistä käytettäisiin yhtä tai korkeintaan kahta käsitettä ja ohjeissa käsiteltävät asiat kohdistettaisiin selkeämmin joko potilasta tai läheistä koskeviksi. Jatkossa voisi olla hyödyllistä selvittää läheisten kokemuksia siitä, kuinka kirjalliset ohjeet vastaavat heidän tuen tarpeisiinsa.
Käytimme opinnäytetyössä kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kirjalliset ohjeet saimme erään yliopistollisen sairaalan eräiltä syöpätautien vuodeosastoilta sekä syöpätautien poliklinikalta. Aineiston analyysi eteni sekä aineisto- että teorialähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti. Teoriaosassa käsittelemme syöpää ja sen hoitomuotoja sekä läheisten selviytymisen tukemista. Selviytymisen tukemisen muotoja ovat läheisten tiedollinen, emotionaalinen ja konkreettinen tukeminen.
Läheiset mainittiin 14 ohjeessa (N=41). Läheiset huomioitiin ohjeissa enimmäkseen terveyshaitan välttämisen näkökulmasta. Läheiset saivat ohjeista eniten tiedollista tukea, kuten tietoa hoidoista ja niihin liittyvistä haittavaikutuksista ja rajoituksista. Emotionaalinen ja konkreettinen tukeminen oli ohjeissa toisinaan vaikeaa erottaa toisistaan. Esimerkiksi kertominen läheisten mahdollisuudesta osallistua vastaanottokäynneille voi olla sekä läheisen emotionaalista että konkreettista tukemista. Läheisten mahdollisuus osallistua vastaanottokäynneille antaa läheisille tunteen, että heidät otetaan huomioon osana potilaan hoitoa ja heistä välitetään. Konkreettisena tukemisena sitä voidaan pitää, koska se kannustaa läheisiä osallistumaan potilaan hoitoon.
Tulosten avulla saatua tietoa voidaan hyödyntää kirjallisten ohjeiden kehittämisessä enemmän läheisten tarpeita vastaaviksi. Jatkossa voisi esimerkiksi tehdä läheisille oman ohjeen, joka keskittyisi heidän henkisen jaksamisensa tukemiseen. Lisäksi ohjeita selkiyttäisi, että läheisistä käytettäisiin yhtä tai korkeintaan kahta käsitettä ja ohjeissa käsiteltävät asiat kohdistettaisiin selkeämmin joko potilasta tai läheistä koskeviksi. Jatkossa voisi olla hyödyllistä selvittää läheisten kokemuksia siitä, kuinka kirjalliset ohjeet vastaavat heidän tuen tarpeisiinsa.