Aines- ja energiapuun korjuumenetelmät nuorissa metsissä Pohjois-Suomen oloissa
Vaaramaa, Joonas (2013)
Vaaramaa, Joonas
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087193
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087193
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli vertailla eri korjuumenetelmien soveltuvuuksia nuorten metsien ensiharvennuksilla Pohjois-Suomen oloissa. Tutkimuksessa vertailtiin kolmea eri hakkuumenetelmää, jotka olivat aines- ja energiapuun integroitu korjuu yhden ja kahden kasan menetelmänä joukkokäsittelyä hyödyntäen sekä normaali kuitupuun yksinpuin hakkuu. Korjuumenetelmien välisiä ajanmenekki- ja tuottavuuseroja selvitettiin aikatutkimuksen avulla.
Jokaista tutkittua korjuumenetelmää varten perustettiin maastoon yksi koeala, jotka käsiteltiin korjuumenetelmäkohtaisesti. Kaikkien koealojen korjuusta vastasi sama kuljettaja. Tutkimuksessa käytetty hakkuukone oli Ponsse Beaver varustettuna H5-hakkuulaitteella. Kaikkien koealojen korjuu videokuvattiin opinnäytetyön tekijän toimesta ja aikatutkimus suoritettiin tulkitsemalla videolta saatavaa informaatiota. Aikatutkimusaineiston perusteella laadittiin runkokohtaiset ajanmenekki- ja tuottavuusmallit korjuumenetelmittäin sekä koostettiin keskeiset korjuutiedot. Tutkimuksessa saadut tuottavuustiedot ovat luottamuksellisuutensa vuoksi vain työntilaajan käytössä ja ne on esitetty erillisenä liitemateriaalina.
Aikatutkimuksessa hakattiin yhteensä 918 runkoa joista 79 % oli mäntyä, 16 % kuusta ja 5 % koivua. Tutkimuskoealoilla hakkuun poistuman tiheys oli keskimäärin 1370 runkoa/ha poistettujen runkojen keskikoon ollessa 42 dm³. Integroiduilla menetelmillä päästiin keskimäärin 18 % suurempaan hehtaarikohtaiseen hakkuukertymään normaaliin kuitupuun hakkuuseen verrattuna. Tutkimustulosten perusteella aines- ja energiapuun integroitu korjuu ei lisännyt merkittävästi runkokohtaista tehoajanmenekkiä, joten tu-loksia voidaan pitää lupaavina. Kahden kasan integroidun korjuun osalta tulokset olivat kuitenkin ennakko-oletuksia heikommat.
Tutkimustulosten yleistämisessä tulee kuitenkin huomioida aineiston pieni koko sekä korjuuolojen ja etenkin hakkuukoneen kuljettajan vaikutukset tuloksiin. Tutkimuksessa kuljettajan vaikutus korostui etenkin pienten runkojen käsittelyssä. Kuljettajan kokemuksen karttuessa olisi mielenkiintoista suorittaa uudestaan vastaava aikatutkimus suuremmalla aineistolla jolloin kuljettajan vaikutuksesta saataisiin luotettavaa tietoa.
Jokaista tutkittua korjuumenetelmää varten perustettiin maastoon yksi koeala, jotka käsiteltiin korjuumenetelmäkohtaisesti. Kaikkien koealojen korjuusta vastasi sama kuljettaja. Tutkimuksessa käytetty hakkuukone oli Ponsse Beaver varustettuna H5-hakkuulaitteella. Kaikkien koealojen korjuu videokuvattiin opinnäytetyön tekijän toimesta ja aikatutkimus suoritettiin tulkitsemalla videolta saatavaa informaatiota. Aikatutkimusaineiston perusteella laadittiin runkokohtaiset ajanmenekki- ja tuottavuusmallit korjuumenetelmittäin sekä koostettiin keskeiset korjuutiedot. Tutkimuksessa saadut tuottavuustiedot ovat luottamuksellisuutensa vuoksi vain työntilaajan käytössä ja ne on esitetty erillisenä liitemateriaalina.
Aikatutkimuksessa hakattiin yhteensä 918 runkoa joista 79 % oli mäntyä, 16 % kuusta ja 5 % koivua. Tutkimuskoealoilla hakkuun poistuman tiheys oli keskimäärin 1370 runkoa/ha poistettujen runkojen keskikoon ollessa 42 dm³. Integroiduilla menetelmillä päästiin keskimäärin 18 % suurempaan hehtaarikohtaiseen hakkuukertymään normaaliin kuitupuun hakkuuseen verrattuna. Tutkimustulosten perusteella aines- ja energiapuun integroitu korjuu ei lisännyt merkittävästi runkokohtaista tehoajanmenekkiä, joten tu-loksia voidaan pitää lupaavina. Kahden kasan integroidun korjuun osalta tulokset olivat kuitenkin ennakko-oletuksia heikommat.
Tutkimustulosten yleistämisessä tulee kuitenkin huomioida aineiston pieni koko sekä korjuuolojen ja etenkin hakkuukoneen kuljettajan vaikutukset tuloksiin. Tutkimuksessa kuljettajan vaikutus korostui etenkin pienten runkojen käsittelyssä. Kuljettajan kokemuksen karttuessa olisi mielenkiintoista suorittaa uudestaan vastaava aikatutkimus suuremmalla aineistolla jolloin kuljettajan vaikutuksesta saataisiin luotettavaa tietoa.