PIENRIISTAN METSÄSTYKSEN JAKAUTUMINEN JA MIELIPITEET METSÄSTÄMISESTÄ YLÄ-LAPIN JA SODANKYLÄN ALUEELLA 2007-2008
Laine, Eerojuhani (2013)
Laine, Eerojuhani
Rovaniemen ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304114296
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304114296
Tiivistelmä
Työni aiheeseen liittyen sain käsiini kyselytutkimusaineiston, joka oli valmiiksi kerätty, mutta sittemmin jäänyt koostamatta. Kyselytutkimus koski pienriistan metsästämisen jakautumista ja mielipiteitä metsästämisestä Ylä-Lapin ja Sodankylän kuntien alueella. Tutkimukseen vastaajat olivat metsästyskaudella 2007 – 2008 tutkimusalueelle riistanhoitomaksun suorittaneita metsästäjiä, vastauslomakkeita palautui 675 kappaletta. Tarkoituksena oli ennen kaikkea selvittää metsästyspäivien alueellinen ja ajallinen jakautuminen sekä metsästyssaaliin alueellinen jakautuminen kuntien sisällä. Näiden seikkojen selvittämiseen käytin yleistä lineaarista mallia (GLM) SPSS-tilasto-ohjelman UNIVARIATE-toiminnolla.
Metsästyksen (erityisesti riekonmetsästyksen) ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä säätely tutkimusalueella on suuri haaste Metsähallitukselle. Paikalliset metsästäjät näkevät lupametsästyksen usein haittatekijänä, erityisesti huonoina lintuvuosina. Tämän työn myötä onkin tavoitteena auttaa heitä tässä haasteessa.
Työni perusteella paikallisten metsästäjien metsästyspaine sijoittuu kunnittain melko lähelle erilaisia kuntien alueilla sijaitsevia asutuskeskittymiä. Tästä johtuen myös saalis sijoittuu hyvin pitkälle näille alueille, vaikkakin riittävän suuri metsästyspaineen lisääminen lisäsi myös metsästysponnistuksen määrää. Syrjäisemmillä seuduilla metsästäminen oli hyvin vähäistä. Alueilla, joilla riekkojen ansapyyntiä harjoitettiin, oli riekkosaaliista suuri osa ansasaalista. Metsästäjien antama avoin palaute koski erityisesti lupamyynnin vähentämistä ja haittoja.
Lupamyyntiä tulisi suunnata kauemmaksi asutuskeskittymistä, jolloin paikalliset metsästäjät voisivat metsästää rauhassa lähempänä kotejaan. Näin päästäisiin myös vähemmillä yhteentörmäyksillä, mikä vähentäisi kitkaa ulkopaikkakuntalaisten ja paikallisten välillä. Ansametsästystä voitaisiin pyrkiä kontrolloimaan, jolloin lupamyyntiä voitaisiin lisätä. Näin ollen paikalle tulisi enemmän ulkopaikkakuntalaisia metsästäjiä ja tuloja heidän mukanaan.
Metsästyksen (erityisesti riekonmetsästyksen) ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä säätely tutkimusalueella on suuri haaste Metsähallitukselle. Paikalliset metsästäjät näkevät lupametsästyksen usein haittatekijänä, erityisesti huonoina lintuvuosina. Tämän työn myötä onkin tavoitteena auttaa heitä tässä haasteessa.
Työni perusteella paikallisten metsästäjien metsästyspaine sijoittuu kunnittain melko lähelle erilaisia kuntien alueilla sijaitsevia asutuskeskittymiä. Tästä johtuen myös saalis sijoittuu hyvin pitkälle näille alueille, vaikkakin riittävän suuri metsästyspaineen lisääminen lisäsi myös metsästysponnistuksen määrää. Syrjäisemmillä seuduilla metsästäminen oli hyvin vähäistä. Alueilla, joilla riekkojen ansapyyntiä harjoitettiin, oli riekkosaaliista suuri osa ansasaalista. Metsästäjien antama avoin palaute koski erityisesti lupamyynnin vähentämistä ja haittoja.
Lupamyyntiä tulisi suunnata kauemmaksi asutuskeskittymistä, jolloin paikalliset metsästäjät voisivat metsästää rauhassa lähempänä kotejaan. Näin päästäisiin myös vähemmillä yhteentörmäyksillä, mikä vähentäisi kitkaa ulkopaikkakuntalaisten ja paikallisten välillä. Ansametsästystä voitaisiin pyrkiä kontrolloimaan, jolloin lupamyyntiä voitaisiin lisätä. Näin ollen paikalle tulisi enemmän ulkopaikkakuntalaisia metsästäjiä ja tuloja heidän mukanaan.