Lapsensa menettäneiden vanhempien suru ja kriisi : vanhempien ohjaus ja tuki sekä SOS-kriisikeskuksen tunnettavuus Lastenklinikalla hoitotyöntekijöiden näkökulmasta
Turunen, Jessina; Myllylä, Olli (2012)
Turunen, Jessina
Myllylä, Olli
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112516360
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112516360
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Myllylä, Olli ja Turunen, Jessina. Lapsensa menettäneiden vanhempien suru ja kriisi. Vanhempien ohjaus ja tuki sekä SOS-kriisikeskuksen tunnettavuus Lastenklinikalla hoitotyöntekijöiden näkökulmasta. Diak Etelä, Helsinki, syksy 2012, 56 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK) / sairaanhoitaja-diakonissa (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Lastenklinikan henkilökunnan tarjoa-maa ohjausta ja tukea lapsensa menettäneille vanhemmille sekä SOS-kriisikeskuksen tunnettavuutta hoitohenkilökunnan keskuudessa. Tutkimuskysymykset olivat mitä on lapsensa menettäneiden vanhempien parissa tehtävä akuutti kriisityö Lastenklinikan osastoilla sekä missä määrin Lastenklinikan henkilökunta tuntee SOS-kriisikeskusta ja sen toimintaa. Aineisto saatiin kyselytutkimuksella, joka tehtiin kuudella osastolla. Kyselyyn vastasi 71 hoitotyöntekijää. Vastausprosentti oli 78,9 %. Kysely toteutettiin syksyllä 2012. Kyselylomakkeiden vastaukset laskettiin suorina jakaumina ja avoimet kysymykset analysoitiin sisällön analyysin avulla.
Kyselytutkimuksen tuloksissa selvisi, ettei suurin osa vastaajista tuntenut SOS-kriisikeskusta eikä sen toimintaa. Vastaajista vain muutama oli ohjannut lapsensa menettäneitä vanhempia SOS-kriisikeskuksen palveluiden pariin. Osa hoitotyöntekijöistä koki, ettei osastoilla lapsensa menettäneille vanhemmille annettava apu ja tuki ole riittävää. Vastaajat kokivat tärkeäksi moniammatillisen työryhmän lapsensa menettäneiden vanhempien akuutin kriisin vaiheessa. Moniammatilliseen työhön osastoilla osallistuivat lääkärit, sairaanhoitajat ja lastenhoitajat. Tarvittaessa ohjausta vanhemmille käytännön asioissa antoi sosiaalityöntekijä. Vanhempien oli mahdollista saada apua henkiseen jaksamiseen. Heille annettiin mahdollisuus keskustella psykiatrin tai psykologin kanssa. Suurin osa vastaajista kuvaili sairaalapastorilla olevan merkittävä rooli lapsensa menettäneiden vanhempien tuessa ja hengellisen tarpeiden huomioimisessa. Hoitotyöntekijät tarvitsevat lisätietoa SOS-kriisikeskuksesta ja sen toiminnasta voidakseen ohjata lapsensa menettäneitä vanhempia sen palveluiden pariin.
Yhteistyötä SOS-kriisikeskuksen ja Lastenklinikan välillä tulisi kehittää lapsensa menettäneiden vanhempien tuen parantamiseksi. Saumaton yhteistyö eri palveluiden välillä tukisi kriisissä olevia vanhempia. Diakonisessa asiakastyössä surevan ja kriisissä olevan kohtaaminen on tärkeä osa työntekijän ammattitaitoa. Diakonisessa asiakastyössä voidaan vanhempia tukea erityisesti kiinnittämällä huomiota hengellisiin tarpeisiin ja tarjoamalla seurakunnan järjestämää vertaistukea. Lapsensa menettäneiden vanhempien surua ja kriisiä tulisi tutkia heidän omasta näkökulmastaan. Esimerkiksi yhteisen mallin kehittäminen palautteen keräämiseksi vanhemmilta mahdollistaisi ohjauksen ja tuen jatkuvan kehittämisen.
Asiasanat: kriisityö, terveydenhuoltohenkilöstö, suru, kuolema, lapset, tukeminen, ohjaus, vanhemmat
Myllylä, Olli ja Turunen, Jessina. Lapsensa menettäneiden vanhempien suru ja kriisi. Vanhempien ohjaus ja tuki sekä SOS-kriisikeskuksen tunnettavuus Lastenklinikalla hoitotyöntekijöiden näkökulmasta. Diak Etelä, Helsinki, syksy 2012, 56 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK) / sairaanhoitaja-diakonissa (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Lastenklinikan henkilökunnan tarjoa-maa ohjausta ja tukea lapsensa menettäneille vanhemmille sekä SOS-kriisikeskuksen tunnettavuutta hoitohenkilökunnan keskuudessa. Tutkimuskysymykset olivat mitä on lapsensa menettäneiden vanhempien parissa tehtävä akuutti kriisityö Lastenklinikan osastoilla sekä missä määrin Lastenklinikan henkilökunta tuntee SOS-kriisikeskusta ja sen toimintaa. Aineisto saatiin kyselytutkimuksella, joka tehtiin kuudella osastolla. Kyselyyn vastasi 71 hoitotyöntekijää. Vastausprosentti oli 78,9 %. Kysely toteutettiin syksyllä 2012. Kyselylomakkeiden vastaukset laskettiin suorina jakaumina ja avoimet kysymykset analysoitiin sisällön analyysin avulla.
Kyselytutkimuksen tuloksissa selvisi, ettei suurin osa vastaajista tuntenut SOS-kriisikeskusta eikä sen toimintaa. Vastaajista vain muutama oli ohjannut lapsensa menettäneitä vanhempia SOS-kriisikeskuksen palveluiden pariin. Osa hoitotyöntekijöistä koki, ettei osastoilla lapsensa menettäneille vanhemmille annettava apu ja tuki ole riittävää. Vastaajat kokivat tärkeäksi moniammatillisen työryhmän lapsensa menettäneiden vanhempien akuutin kriisin vaiheessa. Moniammatilliseen työhön osastoilla osallistuivat lääkärit, sairaanhoitajat ja lastenhoitajat. Tarvittaessa ohjausta vanhemmille käytännön asioissa antoi sosiaalityöntekijä. Vanhempien oli mahdollista saada apua henkiseen jaksamiseen. Heille annettiin mahdollisuus keskustella psykiatrin tai psykologin kanssa. Suurin osa vastaajista kuvaili sairaalapastorilla olevan merkittävä rooli lapsensa menettäneiden vanhempien tuessa ja hengellisen tarpeiden huomioimisessa. Hoitotyöntekijät tarvitsevat lisätietoa SOS-kriisikeskuksesta ja sen toiminnasta voidakseen ohjata lapsensa menettäneitä vanhempia sen palveluiden pariin.
Yhteistyötä SOS-kriisikeskuksen ja Lastenklinikan välillä tulisi kehittää lapsensa menettäneiden vanhempien tuen parantamiseksi. Saumaton yhteistyö eri palveluiden välillä tukisi kriisissä olevia vanhempia. Diakonisessa asiakastyössä surevan ja kriisissä olevan kohtaaminen on tärkeä osa työntekijän ammattitaitoa. Diakonisessa asiakastyössä voidaan vanhempia tukea erityisesti kiinnittämällä huomiota hengellisiin tarpeisiin ja tarjoamalla seurakunnan järjestämää vertaistukea. Lapsensa menettäneiden vanhempien surua ja kriisiä tulisi tutkia heidän omasta näkökulmastaan. Esimerkiksi yhteisen mallin kehittäminen palautteen keräämiseksi vanhemmilta mahdollistaisi ohjauksen ja tuen jatkuvan kehittämisen.
Asiasanat: kriisityö, terveydenhuoltohenkilöstö, suru, kuolema, lapset, tukeminen, ohjaus, vanhemmat