"Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten" - Vanhempien tukeminen lapsen kuoleman jälkeen
Okunoye, Laura; Taari, Ruut (2009)
Okunoye, Laura
Taari, Ruut
Saimaan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911245999
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911245999
Tiivistelmä
Lapsen kuoltua vanhemmat tarvitsevat paljon tukea, sillä lapsen kuolema on tutkimusten mukaan yksi elämän raskaimmista kokemuksista vanhemmille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vanhempien kokemuksia saamastaan tuesta lapsen kuoleman jälkeen sekä sitä, millaista tukea he olisivat tarvinneet. Tutkimuksessa kuvattiin myös, millaisia tunteita lapsen kuolema herätti vanhemmissa. Lisäksi tässä tutkimuksessa kuvailtiin, mitä keinoja sairaanhoitajilla on tukea vanhempia lapsen kuoltua sekä millaisia tunteita lapsen kuolema herätti sairaanhoitajissa. Tutkimusaineisto kerättiin neljältä (n=4) vanhemmalta ja kahdelta (n=2) sairaanhoitajalta. Tutkimukseen osallistuneiden yhteystiedot saatiin Lappeenrannassa toimivalta lapsensa tai nuorensa menettäneiden vanhempien keskusteluryhmän vetäjiltä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina, jotka toteutettiin yksilö- tai parihaastatteluina kevään 2009 aikana. Tutkittavat kertoivat kokemuksistaan avoimesti. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä vanhempien tukemisessa lapsen kuoleman jälkeen muodostui sanaton vuorovaikutus. Sanattomaan vuorovaikutukseen kuuluvat tutkimustulosten mukaan sairaanhoitajan aito empaattisuus vanhempia kohtaan, vanhempien kuuntelu sekä sairaanhoitajan läsnäolo. Tuloksista nousi esiin myös konkreettisten asioiden huomioimisen tärkeys, kuten lapsen kauniiksi laittaminen kuoleman jälkeen ja oman tilan järjestäminen. Tutkittavat korostivat keskustelun tärkeyttä lapsen kuoltua. Sairaanhoitajan on tärkeää järjestää mahdollisuus keskustelulle vanhempien niin halutessa. Tuloksista kävi myös ilmi, että vanhemmissa heränneet tunteet lapsen kuoleman jälkeen eivät riippuneet siitä, kuinka vanha lapsi oli kuollessaan eikä siitä, oliko lapsen kuolema äkillinen vai odotettu. Ensimmäisenä vanhemmat kokivat kielteisiä tunteita, joita olivat viha, järkytys ja syyllisyys. Myöhemmin vanhemmat kokivat myös lohduttavia tunteita.
Mahdollisia jatkotutkimusaiheita ovat sairaan lapsen vanhempien tukeminen sekä eri sairaaloiden lastenosastojen välisten käytäntöjen erojen tutkiminen vanhempien tukemisessa lapsen kuoltua. Myös sairaanhoitajien työssäjaksamista työpaikoilla, joissa työntekijät kohtaavat lapsen kuolemaa, olisi tärkeää tutkia.
Tulosten mukaan yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä vanhempien tukemisessa lapsen kuoleman jälkeen muodostui sanaton vuorovaikutus. Sanattomaan vuorovaikutukseen kuuluvat tutkimustulosten mukaan sairaanhoitajan aito empaattisuus vanhempia kohtaan, vanhempien kuuntelu sekä sairaanhoitajan läsnäolo. Tuloksista nousi esiin myös konkreettisten asioiden huomioimisen tärkeys, kuten lapsen kauniiksi laittaminen kuoleman jälkeen ja oman tilan järjestäminen. Tutkittavat korostivat keskustelun tärkeyttä lapsen kuoltua. Sairaanhoitajan on tärkeää järjestää mahdollisuus keskustelulle vanhempien niin halutessa. Tuloksista kävi myös ilmi, että vanhemmissa heränneet tunteet lapsen kuoleman jälkeen eivät riippuneet siitä, kuinka vanha lapsi oli kuollessaan eikä siitä, oliko lapsen kuolema äkillinen vai odotettu. Ensimmäisenä vanhemmat kokivat kielteisiä tunteita, joita olivat viha, järkytys ja syyllisyys. Myöhemmin vanhemmat kokivat myös lohduttavia tunteita.
Mahdollisia jatkotutkimusaiheita ovat sairaan lapsen vanhempien tukeminen sekä eri sairaaloiden lastenosastojen välisten käytäntöjen erojen tutkiminen vanhempien tukemisessa lapsen kuoltua. Myös sairaanhoitajien työssäjaksamista työpaikoilla, joissa työntekijät kohtaavat lapsen kuolemaa, olisi tärkeää tutkia.