Sepot partion ja kirkon palveluksessa : Seurakunnan partiotyönohjaajien historia
Paloposki, Johanna; Pyykkönen, Salla-Mari (2012)
Paloposki, Johanna
Pyykkönen, Salla-Mari
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121119010
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121119010
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Paloposki, Johanna & Pyykkönen, Salla-Mari. Sepot partion ja kirkon palveluksessa – seurakunnan partiotyönohjaajien historia. Kauniainen, syksy 2012, 88s., 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Kauniainen. Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyöntekijän virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä tutkimus seppojen eli seurakunnan partiotyönohjaa-jien historiasta Kirkkohallitukselle ja Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry:lle. Tar-koituksena oli selvittää, millaista seurakunnan partiotyönohjaajien työ oli ennen vuotta 1983, jolloin laajennettu piispainkokous vahvisti seurakunnan partiotyönohjaajan malli-johtosäännön. Lisäksi tutkittiin millainen vaikutus sepoilla on ollut partioliikkeessä ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja toteutettiin historiantutkimuksen menetelmin. Lähdeai-neisto koostuu kirjallisuudesta, tehdyistä haastatteluista sekä Kirkkohallituksen ja Suo-men Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n arkistoiduista asiakirjoista. Tutkimusta varten haastateltiin kuutta ihmistä, jotka ovat omalla työllään olleet vaikuttamassa seppojen historiaan ja nykytilaan. Lisäksi lähetettiin sähköpostihaastattelu yhdelletoista hiippa-kuntien seppomestarille, jotka vastaavat hiippakuntiensa seppotoiminnasta. Vastauksia saatiin kolme.
Tutkimuksen tuloksena selvisi, että partioliike saapui Suomeen vuonna 1910 ja sillä on siitä lähtien ollut yhteys kirkkoon. Partiotoimintaa hyödynnettiin menetelmänä lasten ja nuorten kanssa työskenneltäessä. Erityisesti 1930-luvulta lähtien ryhdyttiin perustamaan partiolippukuntia seurakuntien yhteyteen. Seurakuntiin nimettiin henkilöitä, joiden teh-tävänä oli yhteydenpito lippukuntiin. Vuonna 1946 laajennettu piispainkokous vahvisti partion nuorisotyön työmuodoksi. Ensimmäiset seurakunnan partiotyönohjaajat vihittiin virkaan 1970-luvun puolivälissä. Vuoden 1979 Karelia-suurleiristä lähtien järjestettiin seppojen vuosittaisia tapaamisia. Heidän aloitteestaan laajennettu piispainkokous vah-visti seurakunnan partiotyönohjaajan mallijohtosäännön vuonna 1983. Kirkon Nuoriso-työn Keskus perusti vuonna 1998 seurakunnan partiotyöryhmän, jonka tehtävänä oli tukea seurakuntien partiotyötä ja vahvistaa yhteistyötä Suomen Partiolaisten kanssa. Sepporyhmä vastaa nykyään seppokoulutuksesta ja seppopäivien järjestämisestä.
Asiasanat: seurakunta, nuorisotyö, partio, historiantutkimus, kvalitatiivinen tutkimus
Paloposki, Johanna & Pyykkönen, Salla-Mari. Sepot partion ja kirkon palveluksessa – seurakunnan partiotyönohjaajien historia. Kauniainen, syksy 2012, 88s., 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Kauniainen. Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyöntekijän virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä tutkimus seppojen eli seurakunnan partiotyönohjaa-jien historiasta Kirkkohallitukselle ja Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry:lle. Tar-koituksena oli selvittää, millaista seurakunnan partiotyönohjaajien työ oli ennen vuotta 1983, jolloin laajennettu piispainkokous vahvisti seurakunnan partiotyönohjaajan malli-johtosäännön. Lisäksi tutkittiin millainen vaikutus sepoilla on ollut partioliikkeessä ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja toteutettiin historiantutkimuksen menetelmin. Lähdeai-neisto koostuu kirjallisuudesta, tehdyistä haastatteluista sekä Kirkkohallituksen ja Suo-men Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n arkistoiduista asiakirjoista. Tutkimusta varten haastateltiin kuutta ihmistä, jotka ovat omalla työllään olleet vaikuttamassa seppojen historiaan ja nykytilaan. Lisäksi lähetettiin sähköpostihaastattelu yhdelletoista hiippa-kuntien seppomestarille, jotka vastaavat hiippakuntiensa seppotoiminnasta. Vastauksia saatiin kolme.
Tutkimuksen tuloksena selvisi, että partioliike saapui Suomeen vuonna 1910 ja sillä on siitä lähtien ollut yhteys kirkkoon. Partiotoimintaa hyödynnettiin menetelmänä lasten ja nuorten kanssa työskenneltäessä. Erityisesti 1930-luvulta lähtien ryhdyttiin perustamaan partiolippukuntia seurakuntien yhteyteen. Seurakuntiin nimettiin henkilöitä, joiden teh-tävänä oli yhteydenpito lippukuntiin. Vuonna 1946 laajennettu piispainkokous vahvisti partion nuorisotyön työmuodoksi. Ensimmäiset seurakunnan partiotyönohjaajat vihittiin virkaan 1970-luvun puolivälissä. Vuoden 1979 Karelia-suurleiristä lähtien järjestettiin seppojen vuosittaisia tapaamisia. Heidän aloitteestaan laajennettu piispainkokous vah-visti seurakunnan partiotyönohjaajan mallijohtosäännön vuonna 1983. Kirkon Nuoriso-työn Keskus perusti vuonna 1998 seurakunnan partiotyöryhmän, jonka tehtävänä oli tukea seurakuntien partiotyötä ja vahvistaa yhteistyötä Suomen Partiolaisten kanssa. Sepporyhmä vastaa nykyään seppokoulutuksesta ja seppopäivien järjestämisestä.
Asiasanat: seurakunta, nuorisotyö, partio, historiantutkimus, kvalitatiivinen tutkimus