Lasten tehohoidon luokitusjärjestelmän kehittäminen hoitotyön johtamisen välineeksi
Väisänen, Mervi (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120623946
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120623946
Tiivistelmä
Potilaan hoitoisuutta on tarpeen mitata validoidulla mittarilla, jotta hoitoisuuden arviointi olisi tasalaatuista ja tuotettu tieto olisi yhteneväistä. Hoitoisuudella tarkoitetaan potilaan tarvitsemaa kokonaisvaltaista tuen tarvetta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lasten tehohoitoa kuormittavia tekijöitä sekä kehittää lasten tehohoidon luokitusjärjestelmää (THLJ) päivittäisjohtamisen välineeksi. Tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitajatarvearviointiin sekä parantaa lapsen ja perheen saamaa hoidon laatua.
Tutkimus toteutettiin Oulun yliopistollisen sairaalan lasten teho-osastolla. Tutkimusaineisto koostui potilastietojärjestelmään kertyneistä THLJ-pisteistä. Aineisto kerättiin potilastietojärjestelmän arkistotietokannasta. Tutkimusaineisto jaettiin ikäryhmittäin ja analysoitiin SPSS-ohjelmistolla, jonka avulla määriteltiin THLJ-katkaisupisteet suhteessa hoitajatarpeeseen sekä potilasryhmään. THLJ-katkaisupisteille määriteltiin sensitiivisyys- ja spesifisyysarvot järjestelmää StatsDirect käyttäen. Katkaisupiste tarkoittaa sitä raja-arvoa, joka jakaa THLJ-pisteet osoittamaan hoitajamäärän tarvetta.
Keskeisenä tutkimustuloksena THLJ-pisteitä tarkastellessa lasten tehohoidon kuormitusta aiheuttaviksi tekijöiksi nousi koko potilasryhmällä hengitykseen ja hapetukseen liittyvät tekijät. Näiden lisäksi vastasyntyneillä tehohoidon kuormittavuutta lisäsivät ravitsemukseen liittyvät tekijät, kun taas isommilla lapsilla kuormittavuutta lisäsivät kipu, uni ja lepo. Koko potilasryhmää tarkasteltaessa yleisin potilasryhmä, tehovalvonta oli kuormittavuudeltaan matalin. Vertailtaessa THLJ-pisteiden summia Hoitajamäärä- muuttujaan voitiin määritellä Lasten THLJ-pisterajat. THLJ-pisteiden suuri hajonta suhteessa hoitajamäärä- sekä potilasryhmä -muuttujiin osoittaa koulutus- ja tiedotustarpeen hoitotyön kirjaamisesta sekä THLJ-ohjekirjan päivittämistarpeen ikäryhmäkohtaiseksi.
Tulosten perusteella voidaan todeta, ettei subjektiivinen arvio hoitajamäärän tarpeesta ole riittävä tapa osoittamaan potilaan hoitoisuutta tai potilas- ja vuorokohtaista hoitajatarvetta. Luotettavuuden kannalta tutkimus olisi syytä toisintaa, jotta voitaisiin todeta, osoittavatko määritellyt THLJ-pisteet hoitajamäärän tarpeen riittävällä tarkkuudella
Tutkimus toteutettiin Oulun yliopistollisen sairaalan lasten teho-osastolla. Tutkimusaineisto koostui potilastietojärjestelmään kertyneistä THLJ-pisteistä. Aineisto kerättiin potilastietojärjestelmän arkistotietokannasta. Tutkimusaineisto jaettiin ikäryhmittäin ja analysoitiin SPSS-ohjelmistolla, jonka avulla määriteltiin THLJ-katkaisupisteet suhteessa hoitajatarpeeseen sekä potilasryhmään. THLJ-katkaisupisteille määriteltiin sensitiivisyys- ja spesifisyysarvot järjestelmää StatsDirect käyttäen. Katkaisupiste tarkoittaa sitä raja-arvoa, joka jakaa THLJ-pisteet osoittamaan hoitajamäärän tarvetta.
Keskeisenä tutkimustuloksena THLJ-pisteitä tarkastellessa lasten tehohoidon kuormitusta aiheuttaviksi tekijöiksi nousi koko potilasryhmällä hengitykseen ja hapetukseen liittyvät tekijät. Näiden lisäksi vastasyntyneillä tehohoidon kuormittavuutta lisäsivät ravitsemukseen liittyvät tekijät, kun taas isommilla lapsilla kuormittavuutta lisäsivät kipu, uni ja lepo. Koko potilasryhmää tarkasteltaessa yleisin potilasryhmä, tehovalvonta oli kuormittavuudeltaan matalin. Vertailtaessa THLJ-pisteiden summia Hoitajamäärä- muuttujaan voitiin määritellä Lasten THLJ-pisterajat. THLJ-pisteiden suuri hajonta suhteessa hoitajamäärä- sekä potilasryhmä -muuttujiin osoittaa koulutus- ja tiedotustarpeen hoitotyön kirjaamisesta sekä THLJ-ohjekirjan päivittämistarpeen ikäryhmäkohtaiseksi.
Tulosten perusteella voidaan todeta, ettei subjektiivinen arvio hoitajamäärän tarpeesta ole riittävä tapa osoittamaan potilaan hoitoisuutta tai potilas- ja vuorokohtaista hoitajatarvetta. Luotettavuuden kannalta tutkimus olisi syytä toisintaa, jotta voitaisiin todeta, osoittavatko määritellyt THLJ-pisteet hoitajamäärän tarpeen riittävällä tarkkuudella