Sosiaalinen kuntoutus aikuissosiaalityön näkökulmasta: haastattelututkimus Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän aikuissosiaalityön henkilöstölle

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mitä sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalinen kuntoutus on Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän aikuissosiaalityön työntekijöiden mielestä. Samalla selvitettiin tekevätkö aikuissosiaalityön työntekijät käytännön työssä sosiaalista kuntoutusta. Sosiaalisesta kuntoutuksesta löytyy teoriatietoa ja tutkimuksia, mutta tieto on hajanaista, koska aiheesta ei ole kokoavaa julkaisua. Opinnäytetyö kokoaa tietoa tutkittavasta aihealueesta toimeksiantajan käyttöön. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui hyvinvoinnin, osallisuuden, sosiaalisen kuntoutuksen sekä aikuissosiaalityön teemoista. Työn toimeksiantajana toimi Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä. Tutkimus toteutettiin laadullisena sosiaalityötä kuvailevana käytäntötutkimuksena. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Yksilöhaastatteluun osallistui kuusi aikuissosiaalityössä työskentelevää työntekijää. Vastaajat olivat palveluohjaajia tai sosiaalityöntekijöitä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin abduktiivista eli teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan haastateltavilla oli yhtenäinen käsitys siitä, että sosiaalinen kuntoutus on suunnitelmallista toimintaa ihmisen osallisuuden ja toimintakyvyn lisäämiseksi sekä syrjäytymisen vähentämiseksi. Sosiaalisen kuntoutuksen käsitteeseen liittyi kuitenkin erilaisia tulkintoja. Erilaiset tulkinnat näkyivät siinä, tulkitaanko sosiaalista kuntoutusta laajasti vai suppeasti. Laajasti tulkittuna kaikki sosiaalityössä tehty työ voidaan tulkita sosiaaliseksi kuntoutukseksi. Toisaalta vastaajat kokivat, että heillä ei juurikaan ole omia yksittäisiä sosiaalisen kuntoutuksen palveluja tarjottavana asiakkailleen. Tällöin varsinaisen sosiaalisen kuntoutuksen arvioitiin toteutuvan muualla, aikuissosiaalityön ollessa sosiaaliseen kuntoutukseen ohjaava ja byrokratiatyötä toteuttava taho. Tulosten perusteella sosiaalinen kuntoutus koettiin epäselväksi kokonaisuudeksi. Epäselvyyden vuoksi olisi tärkeää, että organisaation sisällä määritellään tarkemmin sosiaalista kuntoutusta ja sen toteuttamista.