Kadonneen opiskelukipinän metsästys: TehoMoti-valmennuksen kehittäminen nuorten opiskelijoiden tarpeita vastaamaan
Leinonen, Nina (2021)
Leinonen, Nina
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021091617824
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021091617824
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kuvataan TehoMoti-valmennuksen kehittämistä toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa. TehoMoti-valmennus on uusi varhaisen tuen muoto keskeyttämisvaarassa oleville Hyrian opiskelijoille. Työn tavoitteena on kehittää TehoMoti-valmennusta, jotta se vastaisi nuoren opiskelijan tarpeisiin ja erottuisi muista opiskelijalle tarjottavista tukimuodoista. Lisäksi tavoitteena on oppia tunnistamaan valmennuksen kohderyhmää, eli sitä, minkälaiset nuoret voisivat hyötyä valmennuksesta sekä kehittää valmennukseen hakeutumisen prosessia.
Opinnäytetyö on toimintatutkimus, jossa työ etenee suunnittelun, toiminnan ja seurannan sykleissä. Työssä kuvataan kuvataan neljää kokeilusykliä eli viikkoa, jotka toteutettiin etänä vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Näiden kokeilusyklien lisäksi työssä kerrotaan hybridivalmennuksen ajasta, jolloin valmennusta toteutettiin sekä etä- että lähitapaamisina. Opinnäytetyön tutkimusaineiston muodostavat alkuhaastattelulomakkeet ja alkupalaverien kirjaukset, tehtävien vastaukset, välipalautekysely, tutkimuksen tekijän tutkimuspäiväkirja sekä yhden opiskelijan haastattelu ja valmentajien ryhmäkeskustelu.
Teamsissa toteutettu etävalmennus osoitti, että etänä toteutettava valmennus tai opetus on haastavaa, jos nuorella on ongelmia vuorokausirytmin kanssa. Etävalmennus oli myös varsin kasvotonta eikä siinä tullut nuorelle tunnetta ryhmään kuulumisesta toisin kuin hybridiaikana, jolloin lähitapaamisia voitiin toteuttaa. Parhaiten TehoMoti-valmennus soveltui sellaiselle nuorelle, joka hakeutui valmennukseen omasta tahdostaan. Jos valmennusta tarjottiin nuorelle varhaisena tukena, se tuotti todennäköisesti enemmän hyötyä. Jos nuori oli joutunut kokemaan kurinpitotoimia, hän saattoi olla jo niin irtaantunut opinnoistaan, ettei valmennukseen sitoutuminenkaan onnistunut.
Valmennuksessa on jatkossa kehitettävä yhteistyötä oppilaitoksen eri toimijoiden kanssa, jotta nuorten haasteisiin voidaan tarttua oikea-aikaisesti. Yhteistyön kehittäminen on tärkeää myös siksi, että vältytään päällekkäiseltä työltä. Yksilövalmennusta tulee jatkossa toteuttaa niin, että nuori saa laadukasta henkilökohtaista valmennusta lähitapaamisten muodossa. Valmennuksen onnistumisen arviointia täytyy pohtia: onko nuoren oma kokemus riittävä onnistumisen mittari vai tarvitaanko myös muita mittareita?
Opinnäytetyö on toimintatutkimus, jossa työ etenee suunnittelun, toiminnan ja seurannan sykleissä. Työssä kuvataan kuvataan neljää kokeilusykliä eli viikkoa, jotka toteutettiin etänä vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Näiden kokeilusyklien lisäksi työssä kerrotaan hybridivalmennuksen ajasta, jolloin valmennusta toteutettiin sekä etä- että lähitapaamisina. Opinnäytetyön tutkimusaineiston muodostavat alkuhaastattelulomakkeet ja alkupalaverien kirjaukset, tehtävien vastaukset, välipalautekysely, tutkimuksen tekijän tutkimuspäiväkirja sekä yhden opiskelijan haastattelu ja valmentajien ryhmäkeskustelu.
Teamsissa toteutettu etävalmennus osoitti, että etänä toteutettava valmennus tai opetus on haastavaa, jos nuorella on ongelmia vuorokausirytmin kanssa. Etävalmennus oli myös varsin kasvotonta eikä siinä tullut nuorelle tunnetta ryhmään kuulumisesta toisin kuin hybridiaikana, jolloin lähitapaamisia voitiin toteuttaa. Parhaiten TehoMoti-valmennus soveltui sellaiselle nuorelle, joka hakeutui valmennukseen omasta tahdostaan. Jos valmennusta tarjottiin nuorelle varhaisena tukena, se tuotti todennäköisesti enemmän hyötyä. Jos nuori oli joutunut kokemaan kurinpitotoimia, hän saattoi olla jo niin irtaantunut opinnoistaan, ettei valmennukseen sitoutuminenkaan onnistunut.
Valmennuksessa on jatkossa kehitettävä yhteistyötä oppilaitoksen eri toimijoiden kanssa, jotta nuorten haasteisiin voidaan tarttua oikea-aikaisesti. Yhteistyön kehittäminen on tärkeää myös siksi, että vältytään päällekkäiseltä työltä. Yksilövalmennusta tulee jatkossa toteuttaa niin, että nuori saa laadukasta henkilökohtaista valmennusta lähitapaamisten muodossa. Valmennuksen onnistumisen arviointia täytyy pohtia: onko nuoren oma kokemus riittävä onnistumisen mittari vai tarvitaanko myös muita mittareita?