Kehitysvammaisen henkilön terveydentilan arviointi tehostetussa palveluasumisessa

Abstract

Kehitysvammaisten laitosasumisen päättyminen on lisännyt tehostetun asumispalveluyksikön ohjaajien roolia ja tärkeyttä kehitysvammaisen henkilön terveydentilan arvioinnissa. Aikaisemmin kehitysvammaisille suunnatut kattavat erikoisterveydenhuollon palvelut on ollut mahdollista järjestää laitoshoidon keinoin. Laitoshoidon lakkauttaminen on muodostanut tarpeen kehittää asiakkaiden tarpeisiin vastaavia palveluja avohuollon puolella.

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli lisätä tietoa kehitysvammaisuuteen liittyvien erityispiirteiden huomioimisesta kehitysvammaisten henkilöiden terveydentilan arvioinnissa tehostetussa palveluasumisessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata tehostetun asumispalveluyksikön ohjaajien kokemuksia kehitysvammaisuuteen liittyvistä erityispiirteistä terveydentilan arvioinnissa. Opinnäytetyö tehtiin työelämäkumppanille, joka tuottaa kehitysvamma-alan asumispalveluja valtakunnallisesti. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui kehitysvammaisuuden ja autismin kirjon määrittelyyn lääketieteellisen, toimintakyvyn ja sosiaalisen näkökulman kautta. Teoreettisessa viitekehyksessä on avattu teoria- ja tutkimustiedossa esiin tulleita kehitysvammaisuuteen liittyviä erityispiirteitä, jotka voivat vaikuttaa kehitysvammaisen henkilön terveydentilan arviointiin. Terveydentilaa ja sen arviointia määritellään ja kuvataan teoreettisessa viitekehyksessä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden kautta.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena teemahaastattelun keinoin ja tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina neljässä eri kehitysvammaisten tehostetussa asumispalveluyksikössä ja jokaiseen haastatteluun osallistui 2-3 tehostetun asumispalveluyksikön ohjaajaa. Tutkimustulosten perusteella saatiin teoreettisen viitekehyksen kanssa keskustelevaa aineistoa ja kehitysvammaisen henkilön terveydentilan arviointiin mahdollisesti vaikuttavia erityispiirteitä oli nähtävissä useassa eri kategoriassa. Tuloksista koottiin kaksi yläkategoriaa: kehitysvammaisuuteen liittyvät erityispiirteet terveydentilan arvioinnissa ja ohjaajan toiminnassa korostuvat kompetenssit terveydentilan arvioinnissa.

Mahdollisiksi jatkotutkimusaiheiksi nostettiin kehitysvammaisen henkilön aistipoikkeamat ja kommunikaatiohaasteet, sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden välinen yhteistyö kehitysvammaisen henkilön hoidossa ja RAI-mittarin käyttö kehitysvammaisten tehostetussa palveluasumisessa. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää perus- ja korkeakouluopintojen oppimateriaalina sekä organisaation palveluiden kehittämisessä, kuten henkilöstön lisäkoulutusten suunnittelussa.