Mielenterveyspotilaan osallisuus omassa hoidossa ja kuntoutuksessa hoitomyönteisyyden lisääjänä

Abstract

Opinnäytetyössä käsiteltiin osallisuuden muodostumista sekä sen suhdetta potilaan hoitomyönteisyyteen. Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata mielenterveyspotilaan osallisuuden ulottuvuuksia hoitoprosessissa aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Tutkimuksen tarkoitus oli myös lisätä mielenterveyspotilaan osallisuutta hoitoprosessissa ja perustella osallisuuden vaikutusta hoitomyönteisyyteen sekä sitä kautta vaikuttavaan hoitoon. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa mielenterveyspotilaiden osallisuuteen vaikuttavista tekijöistä hoitoprosessissa sekä siitä, minkälainen merkitys osallisuuden toteutumisella oli hoitomyönteisyyteen. Tutkimuksen tavoite oli myös tuottaa käytännöllistä lisätietoa ammattihenkilöille potilaan osallisuuden tukemiseen hoitoon sekä kuntoutukseen liittyvässä päätöksenteossa.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Keskeiset käsitteet määriteltiin opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä. Osallisuuden ulottuvuudet jaoteltiin tässä työssä Andrew Thompsonin (2007) määrittelyn mukaan potilaasta määräytyvään osallisuuteen, yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa määräytyvään osallisuuteen sekä terveydenhuollon ammattilaisen määrittelemään osallisuuteen. Jaottelu on keskeinen tutkimustulosten ryhmittelyn kannalta. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin myös osallisuuden erityispiirteitä mielenterveystyössä sekä hoitomyönteisyyttä. Tutkimuksen aineiston analyysimenetelmäksi valittiin sisällönanalyysi. Sisällönanalyysi perustuu ensisijaisesti induktiiviseen päättelyyn, jossa tutkimuksen tarkoitus ja kysymyksenasettelu ohjaavat analyysiprosessia. Tutkimuksessa analysoitava aineisto koostuu 18:sta julkisesti saatavilla olevasta tieteellisestä julkaisusta, jotka on haettu Google Scholar, Laurea FINNA, sekä Julkari -tietokannoista.

Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella osallisuudella oli erottamaton yhteys hoitomyönteisyyteen ja sitä kautta vaikuttavaan hoitoon. Osallisuutta edistäviä ja estäviä tekijöitä tunnistettiin kirjallisuuden perusteella useita. Edistävät ja estävät tekijät jaettiin potilas-, ammattilais- ja järjestelmänäkökulmiin. Kolme edellä mainittua näkökulmaa jakautuivat edelleen sisäisiin kategorioihinsa eri tasoilla, joita olivat meta- (asenteet, mielipiteet, arvot ja yhteiskunta), makro- (organisaatiot, järjestöt ja toiminnan tuottajat), ekso- (hallinto, johto ja esimiestyö), meso- (työntekijät, ammattilaiset ja ammatinharjoittajat) ja mikrotaso (lähipiiri, omaiset, omaishoitajat ja edunvalvojat) sekä yksilö itse.

Mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita nousi esille: potilaan tai ammattilaisen näkökulma siitä, mitä osallisuus henkilöille itselleen merkitsee, mielenterveyspotilaan osallisuudesta tehdyt kokoavat mallit mielenterveystyön ammattilaisten johtamisen ja toiminnan tueksi, nykyaikaiset osallistavat johtamiskäytännöt sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden johtamisessa sekä osallisuuden vaikutus hoitomyönteisyyteen mielenterveyspotilaiden näkökulmasta.