Minun liikkeestäni yhteinen liikkeemme
Mettovaara, Päivi (2021)
Mettovaara, Päivi
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060213679
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060213679
Tiivistelmä
Minun liikkeestäni yhteinen liikkeemme- opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Tavoitteenani oli selvittää toisen asteen opiskelijoiden kokemuksia luovasta tanssista. Tarkastelin erityisesti kokemuksia siitä, miten opiskelijat kokivat luovan tanssin osana heidän opintojaan ja sen mahdollisuuksia vuorovaikutustaitojen kehittämisen välineenä. Vuorovaikutustaitojen keskiössä oli toisen ihmisen kohtaaminen.
Tietoperustana tutkimukselle tulee holistisesta ihmiskäsityksestä, kehollisuudesta, improvisaatiosta sekä vuorovaikutus- ja kohtaamistaidoista. Pyrin lisäämään ymmärrystä ihmisen kokonaisvaltaisuudesta, tanssin monimuotoisuudesta ja vuorovaikutustaitojen merkityksestä sekä ihmisen yksilöllisysestä tavasta elää, olla ja kokea maailmaa.
Toteutin tutkimuksen toisen asteen ammatillista koulutusta tarjoavan Suomen diakoniaopiston Oulun kampuksella. Tutkimukseen osallistui yhdeksän opiskelijaa, yksi sosiaali- ja terveysalan- ja kahdeksan kasvatus- ja ohjausalan opiskelijaa. Käytin tutkimuksen aineistonkeruumenetelminä kahta kyselyä (esiselvitys- ja loppuselvityskyselyt) ja kolmea luovan tanssin työpajaa, joiden yhteydessä opiskelijat kirjoittivat kokemuspäiväkirjaa. Aineiston analysointimenetelmänä oli teemoittelu.
Opiskelijoiden yksilölliset erot näkyivät tutkimustuloksissa, mutta kokemuksista löytyi myös yhtäläisyyksiä. Luova tanssi oli opiskelijoille mielenkiintoinen ja kokemuksellinen tutkimusmatka. Kehollinen ilmaisu oli uutta, mikä näkyi erilaisina kokemuksina. Opiskelijoiden keskuudessa ilmeni jännitystä ja epävarmuutta. Hetkeen heittäytyminen ja oman liikkeen tuottaminen koettiin haastavana, mutta työpajojen edetessä opiskelijat rentoutuivat luovaan liikkumiseen. Rentoutumisen myötä opiskelijoiden välinen yhteys voimistui ja se synnytti kohtaamista ja yhteisöllisyyttä. Opiskelijat saivat uusia näkökulmia tulevaan ammattiin ja ohjaajana toimimiseen.
Luova tanssi sopii toisen asteen opiskelijoiden opintoihin. Sen kautta voi tutustua improvisaatioon pohjautuvaan tanssimuotoon, tutkia omaa identiteettiä, harjoitella kehollisia vuorovaikutustaitoja ja toisen ihmisen kohtaamista. Luova tanssi täydentää omaleimaisella tavallaan opiskelijoiden opintoja.
Kehittämisehdotukseni on luovan tanssin tietoisuuden ja osaamisen edistäminen oppilaitosten opetushenkilöstön kesken. Tämä mahdollistaa luovan tanssin kehittämisedellytyksiä osaksi toisen asteen opintoja.
Tietoperustana tutkimukselle tulee holistisesta ihmiskäsityksestä, kehollisuudesta, improvisaatiosta sekä vuorovaikutus- ja kohtaamistaidoista. Pyrin lisäämään ymmärrystä ihmisen kokonaisvaltaisuudesta, tanssin monimuotoisuudesta ja vuorovaikutustaitojen merkityksestä sekä ihmisen yksilöllisysestä tavasta elää, olla ja kokea maailmaa.
Toteutin tutkimuksen toisen asteen ammatillista koulutusta tarjoavan Suomen diakoniaopiston Oulun kampuksella. Tutkimukseen osallistui yhdeksän opiskelijaa, yksi sosiaali- ja terveysalan- ja kahdeksan kasvatus- ja ohjausalan opiskelijaa. Käytin tutkimuksen aineistonkeruumenetelminä kahta kyselyä (esiselvitys- ja loppuselvityskyselyt) ja kolmea luovan tanssin työpajaa, joiden yhteydessä opiskelijat kirjoittivat kokemuspäiväkirjaa. Aineiston analysointimenetelmänä oli teemoittelu.
Opiskelijoiden yksilölliset erot näkyivät tutkimustuloksissa, mutta kokemuksista löytyi myös yhtäläisyyksiä. Luova tanssi oli opiskelijoille mielenkiintoinen ja kokemuksellinen tutkimusmatka. Kehollinen ilmaisu oli uutta, mikä näkyi erilaisina kokemuksina. Opiskelijoiden keskuudessa ilmeni jännitystä ja epävarmuutta. Hetkeen heittäytyminen ja oman liikkeen tuottaminen koettiin haastavana, mutta työpajojen edetessä opiskelijat rentoutuivat luovaan liikkumiseen. Rentoutumisen myötä opiskelijoiden välinen yhteys voimistui ja se synnytti kohtaamista ja yhteisöllisyyttä. Opiskelijat saivat uusia näkökulmia tulevaan ammattiin ja ohjaajana toimimiseen.
Luova tanssi sopii toisen asteen opiskelijoiden opintoihin. Sen kautta voi tutustua improvisaatioon pohjautuvaan tanssimuotoon, tutkia omaa identiteettiä, harjoitella kehollisia vuorovaikutustaitoja ja toisen ihmisen kohtaamista. Luova tanssi täydentää omaleimaisella tavallaan opiskelijoiden opintoja.
Kehittämisehdotukseni on luovan tanssin tietoisuuden ja osaamisen edistäminen oppilaitosten opetushenkilöstön kesken. Tämä mahdollistaa luovan tanssin kehittämisedellytyksiä osaksi toisen asteen opintoja.