”Tapahtuipa ympärillä mitä tahansa, ihmisiä ei voi jättää kohtaamatta”: Koronapandemian merkitys Tampereen Messukylän seurakunnan diakoniatyössä vuonna 2020
Salmesvuori, Anni (2021)
Salmesvuori, Anni
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104265802
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104265802
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää koronapandemian merkitys Tampereen Messukylän seurakunnan diakoniatyöhön vuonna 2020. Tavoitteena oli löytää vastauksia siihen, millainen merkitys koronapandemialla on ollut diakoniatyöhön Messukylän seurakunnassa vuonna 2020. Tavoitteena oli myös saada selville uusia työn tekemisen tapoja, kokeiluja sekä sitä, mitä kaikkea uutta diakoniatyöntekijät oppivat poikkeuksellisesta ajasta vuonna 2020. Tavoitteena oli kirjata vuoden 2020 erityispiirteet diakoniatyössä.
Menetelmäksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin henkilökohtaisilla haastatteluilla suullisesti ja haastattelut litteroitiin tekstimuotoon. Kaikki yhdeksän Messukylän seurakunnan diakoniatyöntekijää osallistuivat haastatteluihin eli mahdollisesta kohderyhmästä haastateltiin 100 prosenttia.
Koronapandemian merkitys näkyi Messukylän seurakunnan diakoniatyössä vuonna 2020 etätyöhön siirtymisenä, kohtaavan toiminnan keskeyttämisenä ja uusien työtapojen opetteluna. Esimerkiksi puhelinpäivystys, Teams-palaverit, ruokajaon uudelleenjärjestelyt sekä striimaaminen veivät paljon aikaa ja vaativat uuden opettelua.
Etätyö toi mukanaan uusia haasteita, kuten sen, että asiakastapaamisissa puhelimessa jäivät asiakkaan ilmeet ja eleet näkemättä, mikä hankaloitti asiakastyötä. Työ- ja vapaa-ajan rajaaminen muuttui aiempaa haastavammaksi, koska työtä tehtiin kotona. Etätyö toi myös hyviä asioita, kuten diakonityön tiimin lähentymisen kymppikahvien myötä ja sen, ettei työmatkaan kulunut aikaa, jolloin vapaa-aikaa jäi enemmän. Myös yli työalarajojen tapahtunut yhteistyö ja rauhallisemmat työjaksot, jolloin ehti keskittyä enemmän itseensä, nähtiin positiivisina asioina.
Vuoden 2020 aikana keskeytettiin tai toteutettiin eri tavoilla sellaisia diakoniatyön toimintoja, jotka ovat aiemmin tuntuneet luovuttamattomilta. Poikkeuksellisesta vuodesta voidaan varmasti oppia paljon tulevaisuutta varten.
Menetelmäksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin henkilökohtaisilla haastatteluilla suullisesti ja haastattelut litteroitiin tekstimuotoon. Kaikki yhdeksän Messukylän seurakunnan diakoniatyöntekijää osallistuivat haastatteluihin eli mahdollisesta kohderyhmästä haastateltiin 100 prosenttia.
Koronapandemian merkitys näkyi Messukylän seurakunnan diakoniatyössä vuonna 2020 etätyöhön siirtymisenä, kohtaavan toiminnan keskeyttämisenä ja uusien työtapojen opetteluna. Esimerkiksi puhelinpäivystys, Teams-palaverit, ruokajaon uudelleenjärjestelyt sekä striimaaminen veivät paljon aikaa ja vaativat uuden opettelua.
Etätyö toi mukanaan uusia haasteita, kuten sen, että asiakastapaamisissa puhelimessa jäivät asiakkaan ilmeet ja eleet näkemättä, mikä hankaloitti asiakastyötä. Työ- ja vapaa-ajan rajaaminen muuttui aiempaa haastavammaksi, koska työtä tehtiin kotona. Etätyö toi myös hyviä asioita, kuten diakonityön tiimin lähentymisen kymppikahvien myötä ja sen, ettei työmatkaan kulunut aikaa, jolloin vapaa-aikaa jäi enemmän. Myös yli työalarajojen tapahtunut yhteistyö ja rauhallisemmat työjaksot, jolloin ehti keskittyä enemmän itseensä, nähtiin positiivisina asioina.
Vuoden 2020 aikana keskeytettiin tai toteutettiin eri tavoilla sellaisia diakoniatyön toimintoja, jotka ovat aiemmin tuntuneet luovuttamattomilta. Poikkeuksellisesta vuodesta voidaan varmasti oppia paljon tulevaisuutta varten.