Miten virtuaaliympäristöä voidaan hyödyntää sairaanhoitajakoulutuksessa : kirjallisuuskatsaus
Liias, Tanja; Suvanen, Iina; Lehtinen, Sini (2021)
Liias, Tanja
Suvanen, Iina
Lehtinen, Sini
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104215299
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104215299
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen keinoin selvittää, miten virtuaaliympäristöjä voidaan hyödyntää sairaanhoitajakoulutuksessa. Tavoitteena oli tarkastella millaisissa ympäristöissä oppiminen olisi laadukkainta ja mielekkäintä, niin pedagogiikan kuin opiskelijoidenkin kannalta. Aineistoksi valikoitui kahdeksan englanninkielistä tutkimusta. Valitut aineistot analysoitiin induktiivisella sisältöanalyysillä.
Tulosten perusteella virtuaalisimulaatioista on hyötyä oikein käytettynä hoitotyön opinnoissa. Erityisesti virtuaalisuus auttaa pelillistämään opiskelemisen sekä auttaa erilaisia oppijoita oppimaan uusia asioita. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että virtuaalisuus saadaan kunnolla käyttöön hoitotyön opinnoissa. Tutkimuksissa tuli esille virtuaalisuuden haittapuolina sen toimimattomuus sekä tietotekniikan toimintahäiriöt. Esille nousi myös mahdollinen virtuaalisimulaation jälkeinen huimaus ja pahoinvointi sekä se, että osa opiskelijoista koki virtuaalisimulaatiot aluksi pelottavina ja ahdistavina niiden uutuuden takia. Hyvinä puolina pidettiin virtuaalisimulaatioiden kykyä kehittää opiskelijoiden osaamista tulevaa ammattia varten, kliinisen päättelykyvyn kehittymistä sekä opiskelijoiden itseluottamuksen kasvua simulaatiota käytettäessä. Positiivisena koettiin myös virtuaalisimulaation turvallisuus, sillä ketään ei vahingoiteta, vaikka virheitä sattuisi.
Virtuaalisuus kehittyy nopeaa vauhtia eteenpäin, joten tulevaisuudessa varmasti nähdään enemmän virtuaalisuutta hoitotyössä. Jatkossa voisi tutkia, millä virtuaalisimulaation muodolla erilaiset oppijat oppivat parhaiten. Vr-lasien käyttöä hoitotyön oppivälineenä ei ole myöskään tutkittu, joten olisi mielenkiintoista tietää, miten vr-lasien käyttö muuttaa oppimiskokemuksia.
Tulosten perusteella virtuaalisimulaatioista on hyötyä oikein käytettynä hoitotyön opinnoissa. Erityisesti virtuaalisuus auttaa pelillistämään opiskelemisen sekä auttaa erilaisia oppijoita oppimaan uusia asioita. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että virtuaalisuus saadaan kunnolla käyttöön hoitotyön opinnoissa. Tutkimuksissa tuli esille virtuaalisuuden haittapuolina sen toimimattomuus sekä tietotekniikan toimintahäiriöt. Esille nousi myös mahdollinen virtuaalisimulaation jälkeinen huimaus ja pahoinvointi sekä se, että osa opiskelijoista koki virtuaalisimulaatiot aluksi pelottavina ja ahdistavina niiden uutuuden takia. Hyvinä puolina pidettiin virtuaalisimulaatioiden kykyä kehittää opiskelijoiden osaamista tulevaa ammattia varten, kliinisen päättelykyvyn kehittymistä sekä opiskelijoiden itseluottamuksen kasvua simulaatiota käytettäessä. Positiivisena koettiin myös virtuaalisimulaation turvallisuus, sillä ketään ei vahingoiteta, vaikka virheitä sattuisi.
Virtuaalisuus kehittyy nopeaa vauhtia eteenpäin, joten tulevaisuudessa varmasti nähdään enemmän virtuaalisuutta hoitotyössä. Jatkossa voisi tutkia, millä virtuaalisimulaation muodolla erilaiset oppijat oppivat parhaiten. Vr-lasien käyttöä hoitotyön oppivälineenä ei ole myöskään tutkittu, joten olisi mielenkiintoista tietää, miten vr-lasien käyttö muuttaa oppimiskokemuksia.