Kehityskeskustelut osaamista kehittämässä
Lappalainen, Margit (2012)
Lappalainen, Margit
Savonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203243725
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203243725
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mielenterveys- ja päihdetyöntekijöiden kokemuksia kehityskeskusteluista sekä kartoittaa kehityskeskusteluun liittyviä tekijöitä, jotka tukevat henkilökohtaista kehittymistä mielenterveys- ja päihdetyössä. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa, jota hyödynnetään kehityskeskustelujen kehittämisessä mielenterveys- ja päihdetyössä työntekijän henkilökohtaista kehittymistä tukevaksi.
Tutkimus on laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin informoitua, avointa kyselyä ja ryhmähaastattelua. Kysely ja haastattelut toteutettiin marraskuussa 2011. Vastaajia oli yhteensä 13 mielenterveys- ja päihdetyöntekijää yhdestä kuntouttavaa asumispalvelua tuottavasta organisaatiosta. Tutkimustulokset analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että mielenterveys- ja päihdetyöntekijöillä oli sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia kehityskeskusteluista. Enimmäkseen kielteiset kokemukset liittyivät kehityskeskustelulomakkeeseen, joka koettiin vaikeaselkoiseksi. Kehityskeskustelukokemuksia kuvattiin tunnetilan, ilmapiirin ja kehityskeskustelun vaikutusten mukaan. Kokemuksista syntyi edistävät ja estävät tekijät kehityskeskustelussa liittyen valmistautumiseen, vuorovaikutukseen ja osaamiseen.
Henkilökohtaista kehittymistä tukeva kehityskeskustelu syntyi esimiehen ja työntekijän sitoutumisesta kehityskeskusteluun, esimiehen osaamisesta, työntekijän halusta kehittää itseään ja työntekijän hyvästä valmistautumisesta kehityskeskusteluun. Valmistautumista edistää myönteinen asenne, motivaatio, itsearviointi ja halu kehittyä. Muita tärkeitä tekijöitä olivat arvot, vuorovaikutus, palaute ja yhteistyö. Esimiehen osaaminen muodostui tukemisesta ja kannustamisesta, kehityskeskusteluiden tavoitteellisuudesta ja työntekijän kehittymisen seurannasta.
Jatkotutkimuksena voisi selvittää esimiesten kokemuksia kehityskeskusteluista. Työntekijöiden ja esimiesten kokemusten vertailu voisi selkeyttää molempien osapuolten osuutta ja toimintaa kehityskeskusteluissa.
Tutkimus on laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin informoitua, avointa kyselyä ja ryhmähaastattelua. Kysely ja haastattelut toteutettiin marraskuussa 2011. Vastaajia oli yhteensä 13 mielenterveys- ja päihdetyöntekijää yhdestä kuntouttavaa asumispalvelua tuottavasta organisaatiosta. Tutkimustulokset analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että mielenterveys- ja päihdetyöntekijöillä oli sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia kehityskeskusteluista. Enimmäkseen kielteiset kokemukset liittyivät kehityskeskustelulomakkeeseen, joka koettiin vaikeaselkoiseksi. Kehityskeskustelukokemuksia kuvattiin tunnetilan, ilmapiirin ja kehityskeskustelun vaikutusten mukaan. Kokemuksista syntyi edistävät ja estävät tekijät kehityskeskustelussa liittyen valmistautumiseen, vuorovaikutukseen ja osaamiseen.
Henkilökohtaista kehittymistä tukeva kehityskeskustelu syntyi esimiehen ja työntekijän sitoutumisesta kehityskeskusteluun, esimiehen osaamisesta, työntekijän halusta kehittää itseään ja työntekijän hyvästä valmistautumisesta kehityskeskusteluun. Valmistautumista edistää myönteinen asenne, motivaatio, itsearviointi ja halu kehittyä. Muita tärkeitä tekijöitä olivat arvot, vuorovaikutus, palaute ja yhteistyö. Esimiehen osaaminen muodostui tukemisesta ja kannustamisesta, kehityskeskusteluiden tavoitteellisuudesta ja työntekijän kehittymisen seurannasta.
Jatkotutkimuksena voisi selvittää esimiesten kokemuksia kehityskeskusteluista. Työntekijöiden ja esimiesten kokemusten vertailu voisi selkeyttää molempien osapuolten osuutta ja toimintaa kehityskeskusteluissa.