Enkeliksi syntynyt : Ohje kohtukuoleman kohdanneiden perheiden kohtaamiseen ja tukemiseen
Laakko, Jenna; Grek-Suihkonen, Miia (2011)
Laakko, Jenna
Grek-Suihkonen, Miia
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201141330
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201141330
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata kohtukuoleman kohdanneiden perheiden kokemuksia hoitohenkilökunnalta saamastaan tuesta kohtukuoleman jälkeen. Tarkoitus oli tuottaa ohje hoitohenkilökunnalle perheiden tukemisesta kohtukuoleman jälkeen.
Opinnäytetyössä sovellettiin laadullista lähestymistapaa. Työssä etsittiin vastauksia siihen, miten perheet kuvaavat kokemuksiaan hoitohenkilökunnalta saamastaan tuesta kohtukuoleman jälkeen synnytyssairaalassa. Osallistujat opinnäytetyöhön haettiin internetin keskustelupalstoilla olleiden ilmoitusten avulla ja vastaukset pyydettiin lähettämään vapaamuotoisina sähköpostitse. Tarinoita saatiin neljä kappaletta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Opinnäytetyön tulokset jakautuivat kolmeen yläluokkaan: tiedollinen tuki, emotionaalinen tuki ja konkreettinen tuki. Tulosten perusteella perheet kokivat saamansa tuen pääasiassa riittäväksi. Vastauksissa korostui inhimillinen ja empaattinen ote hoitotyössä sekä kriisin vaiheiden tunnistamisen tärkeys. Yksilöllisyys hoitotyössä näyttäisi olevan tärkeää. Tarinoissa tuli esiin paljon toiveita ja kehittämisehdotuksia perheiden tukemisen kehittämiseksi.
Tulosten ja Cullbergin (1973) kriisiteorian pohjalta tehtiin ohje henkilökunnalle Mikkelin keskussairaalan synnytys- ja synnytysvuodeosastoille kohtukuoleman kohdanneiden perheiden kohtaamiseen ja tukemiseen.
Jatkossa olisi tärkeää tutkia laajemmin kohtukuoleman vaikutusta perheeseen pidemmällä aikavälillä. Tutkimus voisi painottua siihen, miten kuolleena syntyneen lapsen surutyö eroaa elävänä syntyneen lapsen kuoleman jälkeisestä surutyöstä.
Opinnäytetyössä sovellettiin laadullista lähestymistapaa. Työssä etsittiin vastauksia siihen, miten perheet kuvaavat kokemuksiaan hoitohenkilökunnalta saamastaan tuesta kohtukuoleman jälkeen synnytyssairaalassa. Osallistujat opinnäytetyöhön haettiin internetin keskustelupalstoilla olleiden ilmoitusten avulla ja vastaukset pyydettiin lähettämään vapaamuotoisina sähköpostitse. Tarinoita saatiin neljä kappaletta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Opinnäytetyön tulokset jakautuivat kolmeen yläluokkaan: tiedollinen tuki, emotionaalinen tuki ja konkreettinen tuki. Tulosten perusteella perheet kokivat saamansa tuen pääasiassa riittäväksi. Vastauksissa korostui inhimillinen ja empaattinen ote hoitotyössä sekä kriisin vaiheiden tunnistamisen tärkeys. Yksilöllisyys hoitotyössä näyttäisi olevan tärkeää. Tarinoissa tuli esiin paljon toiveita ja kehittämisehdotuksia perheiden tukemisen kehittämiseksi.
Tulosten ja Cullbergin (1973) kriisiteorian pohjalta tehtiin ohje henkilökunnalle Mikkelin keskussairaalan synnytys- ja synnytysvuodeosastoille kohtukuoleman kohdanneiden perheiden kohtaamiseen ja tukemiseen.
Jatkossa olisi tärkeää tutkia laajemmin kohtukuoleman vaikutusta perheeseen pidemmällä aikavälillä. Tutkimus voisi painottua siihen, miten kuolleena syntyneen lapsen surutyö eroaa elävänä syntyneen lapsen kuoleman jälkeisestä surutyöstä.