Discover SP-D -mikroaaltouunin validointia
Tauriainen, Outi (2011)
Tauriainen, Outi
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016353
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016353
Tiivistelmä
Tämän työn tavoitteena oli saada Discover SP-D -mikroaaltouunin validointi hyvälle alulle, josta laboratorion henkilökunta voi jatkaa mikron käyttöönottoa. Päätarkoituksena oli saada kehitettyä laboratoriolle sopivat hajotusolosuhteet eri näytetyypeille, kuten maa-, jätevesi- ja kasvinäytteille.
Työ aloitettiin tutkimalla maanäytteille sopivaa hajotusohjelmaa. Ohjelmaa varten kokeiltiin eri hajotuslämpötiloja, niihin nostoaikoja sekä niissä pitoaikoja. Lopuksi valittiin näistä paras, niin tulosten kannalta kuin keston perusteella. Valittua ohjelmaa testattiin eri referenssimateriaalien avulla ja lopuksi kaikista tuloksista tehtiin jokaiselle alkuaineelle regressioanalyysi.
Jätevesinäytteille sopivaa hajotusta etsittiin ja testattiin myös vaikuttaako tuloksiin näytemäärän pienentäminen tai suodatus. Tulosten hajonnat olivat suuria ja tähän työhön käytettävissä olevassa ajassa sopivaa hajotusohjelmaa ei löytynyt.
Kasvinäytteille testattiin erilaisia hajotusaikoja sekä sitä, miten vetyperoksidin lisäys vaikutti hajotuksen onnistumiseen. Sopiva hajotusaika saatiin valittua ja todettiin, että vetyperoksidin lisäys ei auta hajotusta.
Työssä saatiin maanäytteiden hajotus hyvälle mallille, mutta jätevesi- ja kasvi-näytteiden osalta työtä täytyy vielä jatkaa. Kasvinäytteille hajotusolosuhteet ovat melko varmasti hyvät. Lisätestejä täytyy kuitenkin vielä tehdä, jotta luotettavasti voidaan todeta, että uusi mikro on käyttökelpoinen vanhan rinnalla. Jätevesien hajotuksen eteen työtä jäi tehtäväksi vielä huomattavasti enemmän.
Työ aloitettiin tutkimalla maanäytteille sopivaa hajotusohjelmaa. Ohjelmaa varten kokeiltiin eri hajotuslämpötiloja, niihin nostoaikoja sekä niissä pitoaikoja. Lopuksi valittiin näistä paras, niin tulosten kannalta kuin keston perusteella. Valittua ohjelmaa testattiin eri referenssimateriaalien avulla ja lopuksi kaikista tuloksista tehtiin jokaiselle alkuaineelle regressioanalyysi.
Jätevesinäytteille sopivaa hajotusta etsittiin ja testattiin myös vaikuttaako tuloksiin näytemäärän pienentäminen tai suodatus. Tulosten hajonnat olivat suuria ja tähän työhön käytettävissä olevassa ajassa sopivaa hajotusohjelmaa ei löytynyt.
Kasvinäytteille testattiin erilaisia hajotusaikoja sekä sitä, miten vetyperoksidin lisäys vaikutti hajotuksen onnistumiseen. Sopiva hajotusaika saatiin valittua ja todettiin, että vetyperoksidin lisäys ei auta hajotusta.
Työssä saatiin maanäytteiden hajotus hyvälle mallille, mutta jätevesi- ja kasvi-näytteiden osalta työtä täytyy vielä jatkaa. Kasvinäytteille hajotusolosuhteet ovat melko varmasti hyvät. Lisätestejä täytyy kuitenkin vielä tehdä, jotta luotettavasti voidaan todeta, että uusi mikro on käyttökelpoinen vanhan rinnalla. Jätevesien hajotuksen eteen työtä jäi tehtäväksi vielä huomattavasti enemmän.