Hiilijalanjälkilaskenta julkisivun vaihtoehtoisille korjausmenetelmille

Abstract

Ympäristöministeriön tavoitteena on, että hiilijalanjäljen arviointi osana päästöjen ohjausta olisi käytössä viimeistään vuonna 2025. Se tulee koskemaan niin uudisrakennuksia kuin korjausrakennuskohteitakin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia hiilijalanjälkilaskentaa ja sen mahdollisuuksia korjausrakentamisessa. Työssä tarkastellaan hiilijalanjälkilaskentaa julkisivukorjaushankkeessa osana esimerkkikohteen hankesuunnitelmaa. Hankkeeseen suunniteltiin rakennetyypit, joiden perusteella laskettiin hiilijalanjäljet eri pintamateriaalivaihtoehdoille sekä eri korjausvaihtoehdoille.

Laskelmat suoritettiin Ympäristöministeriön ”Rakennuksen vähähiilisyyden arviointi” -menetelmän mukaisesti. Laskelmissa käytettiin laskentatyökaluna Bionovan One Click LCA -laskentaohjelmaa. Laskelmat kohdistuivat materiaalien hiilijalanjälkeen ja niihin sisältyi vaiheet A1– A3 (valmistus), A5 (rakennustuotteiden työmaahävikki) ja B4 (rakennusosien vaihto). Laskennan ulkopuolelle jätettiin energian kulutus ja -käyttö sekä työmaatoiminnot, kuljetukset ja jätteenkäsittely.

Työn tuloksena saatiin hiilijalanjälkivertailu eri pintamateriaaliratkaisuista ja eri korjausvaihtoehdoista. Pintamateriaalivertailussa eri vaihtoehdoissa havaittiin selviä eroja tuloksissa ja niiden pohjalta voidaan valita paras vaihtoehto sen mukaan, mitä kohteeseen halutaan ja tarvitaan. Eri korjausvaihtoehtojen välillä tuloksissa ei ollut havaittavissa suurta eroa hiilijalanjäljessä. Tämä saattoi kuitenkin johtua siitä, että vertailtavat korjausvaihtoehdot olivat lopulta melko samankaltaisia.

Tällaisissa tarkasteluissa on kuitenkin otettava vähähiilisyyden lisäksi huomioon myös rakenteen rakennetekninen ja -fysikaalinen toimivuus. Materiaalien hiilipäästöjen vertailua tulisi tehdä jo hankkeen varhaisessa vaiheessa, jotta lopputulos olisi toimiva vähähiilinen kokonaisuus.