Näköhäiriöt MS-taudissa : mitä optometristin tulisi tietää?
Immonen, Annamari; Ranta, Hanna (2011)
Immonen, Annamari
Ranta, Hanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111114469
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111114469
Tiivistelmä
Multippeliskleroosi eli MS-tauti on neurologinen sairaus, joka aiheuttaa vaurioita hermostoon ja oireilee yksilöllisesti. Yleisimpiä oireita ovat esimerkiksi väsymys, lihaksiston toimintahäiriöt sekä erilaiset kivut ja näköhäiriöt. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia näitä näköhäiriöitä optometristin työn kannalta ja optometristin käytössä olevilla menetelmillä sekä verrata niitä MS-potilaiden subjektiivisiin näköoireisiin.
MS-tautiin liittyviä näköoireita voivat olla esimerkiksi alentunut näöntarkkuus, värinäön heikkoudet, kontrastiherkkyyden aleneminen, silmien liikehäiriöt ja silmävärve sekä kipu silmiä liikutettaessa. Lisäksi taudille hyvin tyypillinen ja toisinaan jopa diagnoosiin johtava oire on näköhermontulehdus, joka aiheuttaa äkillisen, useimmiten tilapäisen, näön sumentumisen ja voi jättää jälkeensä muun muassa värinäön häiriöitä.
Opinnäytetyö koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja käytännön tutkimusosuudesta, jossa tutkittiin kahdeksan MS-potilaan näkemistä laaja-alaisesti. Yhteistyökumppanina toimi Helsingin MS-neuvola, joka auttoi löytämään testeihin soveltuvat henkilöt. Tutkimusjoukolle lähetettiin esikyselylomake, jonka avulla kartoitettiin sairauden laatua ja subjektiivisia näköoireita. Vastausten perusteella päätettiin normaalin refraktion lisäksi tutkia forioita ja silmänliikkeitä, häikäisyherkkyyttä, kontrastiherkkyyttä, stereonäköä sekä värinäköä.
Yleisesti MS-tautia sairastavien henkilöiden näöntarkkuudet jäivät normaalia alhaisemmiksi ja silmien liikehäiriöitä sekä silmävärvettä oli paljon. Useimpien henkilöiden värienerotuskyky oli heikentynyt tasaisesti koko spektrin alueella, eivätkä värinäön virheet olleet näin luokiteltavissa. Suurimmiksi ongelmiksi näkemisessään tutkittavat itse kokivat kontrastiherkkyyden alenemisen sekä häikäistymisen. Objektiivisissa mittauksissa kontrastiherkkyyden todettiin alentuneen normaaliarvoihin verrattuna, mutta tulokset häikäistymisen suhteen eivät korreloineet subjektiivisten kokemusten kanssa. Stereonäkö heikentyi lineaarisesti taudin edetessä. Pienen tutkimusjoukon vuoksi tuloksia analysoitiin yksilöllisesti, eikä niiden perusteella voida tehdä tilastollisia johtopäätöksiä. Ne kuitenkin luovat pohjaa mahdollisille jatkotutkimuksille.
MS-tautiin liittyviä näköoireita voivat olla esimerkiksi alentunut näöntarkkuus, värinäön heikkoudet, kontrastiherkkyyden aleneminen, silmien liikehäiriöt ja silmävärve sekä kipu silmiä liikutettaessa. Lisäksi taudille hyvin tyypillinen ja toisinaan jopa diagnoosiin johtava oire on näköhermontulehdus, joka aiheuttaa äkillisen, useimmiten tilapäisen, näön sumentumisen ja voi jättää jälkeensä muun muassa värinäön häiriöitä.
Opinnäytetyö koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja käytännön tutkimusosuudesta, jossa tutkittiin kahdeksan MS-potilaan näkemistä laaja-alaisesti. Yhteistyökumppanina toimi Helsingin MS-neuvola, joka auttoi löytämään testeihin soveltuvat henkilöt. Tutkimusjoukolle lähetettiin esikyselylomake, jonka avulla kartoitettiin sairauden laatua ja subjektiivisia näköoireita. Vastausten perusteella päätettiin normaalin refraktion lisäksi tutkia forioita ja silmänliikkeitä, häikäisyherkkyyttä, kontrastiherkkyyttä, stereonäköä sekä värinäköä.
Yleisesti MS-tautia sairastavien henkilöiden näöntarkkuudet jäivät normaalia alhaisemmiksi ja silmien liikehäiriöitä sekä silmävärvettä oli paljon. Useimpien henkilöiden värienerotuskyky oli heikentynyt tasaisesti koko spektrin alueella, eivätkä värinäön virheet olleet näin luokiteltavissa. Suurimmiksi ongelmiksi näkemisessään tutkittavat itse kokivat kontrastiherkkyyden alenemisen sekä häikäistymisen. Objektiivisissa mittauksissa kontrastiherkkyyden todettiin alentuneen normaaliarvoihin verrattuna, mutta tulokset häikäistymisen suhteen eivät korreloineet subjektiivisten kokemusten kanssa. Stereonäkö heikentyi lineaarisesti taudin edetessä. Pienen tutkimusjoukon vuoksi tuloksia analysoitiin yksilöllisesti, eikä niiden perusteella voida tehdä tilastollisia johtopäätöksiä. Ne kuitenkin luovat pohjaa mahdollisille jatkotutkimuksille.