Vanhempien kokemuksia terveydenhoitajan antamasta tuesta lasten unihäiriöissä
Kellosaari, Aino; Perälä, Elina (2011)
Kellosaari, Aino
Perälä, Elina
Vaasan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011092813312
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011092813312
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaista tukea vanhemmat olivat saaneet ja minkälaista tukea he olisivat halunneet saada lastensa unihäiriöissä lastenneuvolan terveydenhoitajalta. Samalla selvitettiin, miten lasten unihäiriöt olivat vaikuttaneet vanhemmuuteen ja perheeseen.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselykaavakkeilla keväällä 2011 unihäiriöisten lasten vanhemmilta (N=20). Tutkimus toteutettiin neljän eri paikkakunnan lastenneuvoloissa. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Kysymykset olivat avoimia ja suljettuja. Avoimet kysymykset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja suljetut Excel-ohjelmalla.
Vanhempien kokemukset terveydenhoitajan antamasta tuesta olivat pääasiassa positiivisia (n=15). Vanhemmat olivat saaneet riittävästi apua ja tukea lapsensa unihäiriön käsittelyssä ja he olivat saaneet tukea oikeaan aikaan. Vain muutama vanhempi (n=6) olisi halunnut saada jonkinlaista lisätukea, kuten esimerkiksi kirjallista tukea tai konkreettisia käytännön neuvoja. Melkein kaikki (n=19) tutkimukseen osallistuneet vanhemmat olivat ottaneet itse puheeksi lapsensa unihäiriön, ja asian esille tuominen koettiin suurimmaksi osaksi erittäin helpoksi (n= 15). Tutkimukseen osallistuneista vanhemmista yli puolet (n=12) mainitsi lasten unihäiriöiden haittaavan perhe-elämää. Väsymyksen koettiin hankaloittavan perhe-elämää ja vanhemmuutta. Väsymys aiheutti jaksamattomuutta arjen pyörityksessä, erimielisyyttä vanhempien kesken sekä hermojen kiristymistä.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että suurin osa tutkimukseen osallistuneista vastaajista oli tyytyväisiä terveydenhoitajan antamaan tukeen eikä lapsen unihäiriön puheeksi ottamista koettu yleisesti ottaen vaikeana.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselykaavakkeilla keväällä 2011 unihäiriöisten lasten vanhemmilta (N=20). Tutkimus toteutettiin neljän eri paikkakunnan lastenneuvoloissa. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Kysymykset olivat avoimia ja suljettuja. Avoimet kysymykset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja suljetut Excel-ohjelmalla.
Vanhempien kokemukset terveydenhoitajan antamasta tuesta olivat pääasiassa positiivisia (n=15). Vanhemmat olivat saaneet riittävästi apua ja tukea lapsensa unihäiriön käsittelyssä ja he olivat saaneet tukea oikeaan aikaan. Vain muutama vanhempi (n=6) olisi halunnut saada jonkinlaista lisätukea, kuten esimerkiksi kirjallista tukea tai konkreettisia käytännön neuvoja. Melkein kaikki (n=19) tutkimukseen osallistuneet vanhemmat olivat ottaneet itse puheeksi lapsensa unihäiriön, ja asian esille tuominen koettiin suurimmaksi osaksi erittäin helpoksi (n= 15). Tutkimukseen osallistuneista vanhemmista yli puolet (n=12) mainitsi lasten unihäiriöiden haittaavan perhe-elämää. Väsymyksen koettiin hankaloittavan perhe-elämää ja vanhemmuutta. Väsymys aiheutti jaksamattomuutta arjen pyörityksessä, erimielisyyttä vanhempien kesken sekä hermojen kiristymistä.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että suurin osa tutkimukseen osallistuneista vastaajista oli tyytyväisiä terveydenhoitajan antamaan tukeen eikä lapsen unihäiriön puheeksi ottamista koettu yleisesti ottaen vaikeana.