Sairaanhoitajien kokemuksia hiljaisen raportoinnin toteutumisesta kirurgisilla vuodeosastoilla
Hakala, Riina; Veikkola, Mariela (2011)
Hakala, Riina
Veikkola, Mariela
Vaasan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053110461
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053110461
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia kirurgisten osastojen sairaanhoitajilla oli hiljaisen raportoinnin toteutumisesta ja miten hiljaista raportointia voitaisiin kehittää. Tavoitteena oli lisätä tietoa hiljaisesta raportoinnista ja siihen siirtymisestä sekä edistää hoitotyön kirjaamiskäytäntöä. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin kymmeneltä hiljaista raportointia työssään käyttävältä sairaanhoitajalta. Haastateltavat olivat sairaanhoitajia Oulun Yliopistollisen sairaalan kahdelta kirurgiselta osastolta. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten mukaan kahdeksan haastateltavaa kymmenestä koki osastoilla olleen muutosvastarintaa hiljaiseen raportointiin siirtymisen myötä. Vähitellen hoitajat olivat kuitenkin sopeutuneet muutokseen eivätkä halunneet enää täysin suullista raportointia takaisin. Kaikki kymmenen haastateltavaa korostivat kirjaamisen merkitystä hiljaisessa raportoinnissa. Kahdeksan haastateltavaa kertoi työn itsenäisyyden korostuvan hiljaisessa raportoinnissa ja puolet koki työn organisoinnin olevan entistä helpompaa. Kahdeksan haastateltavaa kertoi myös saavansa hiljaisesta raportoinnista suullista enemmän tietoa. Yhdeksän haastateltavaa kertoi, että potilastyöhön käytettävä aika oli hiljaisen raportoinnin myötä lisääntynyt. Lisäksi tutkimustulosten mukaan ylityöt olivat vähentyneet. Yhdeksän haastateltavaa ilmoitti tarvitsevansa osastoille lisää rauhallisia lukupaikkoja ja seitsemän halusi lisää tietokoneita.
Tutkimustuloksia voivat hyödyntää tutkimukseen osallistuneiden osastojen lisäksi myös muut osastot, joissa pohditaan hiljaiseen raportointiin siirtymistä. Tutkimus soveltuu myös osastoille, joissa on jo käytössä hiljainen raportointi, sillä tutkimuksessa tuli ilmi erilaisia kehittämisideoita. Lisäksi tutkimuksesta saa neuvoja huolelliseen hoitotyön kirjaamiseen. Jatkossa voisi tutkia, onko tilastoiduissa hoitovirheissä tapahtunut muutosta suullisesta raportoinnista hiljaiseen siirtymisen myötä. Lisäksi voisi tutkia, miten hiljainen raportointi toteutuu ulkomailla.
Tutkimustulosten mukaan kahdeksan haastateltavaa kymmenestä koki osastoilla olleen muutosvastarintaa hiljaiseen raportointiin siirtymisen myötä. Vähitellen hoitajat olivat kuitenkin sopeutuneet muutokseen eivätkä halunneet enää täysin suullista raportointia takaisin. Kaikki kymmenen haastateltavaa korostivat kirjaamisen merkitystä hiljaisessa raportoinnissa. Kahdeksan haastateltavaa kertoi työn itsenäisyyden korostuvan hiljaisessa raportoinnissa ja puolet koki työn organisoinnin olevan entistä helpompaa. Kahdeksan haastateltavaa kertoi myös saavansa hiljaisesta raportoinnista suullista enemmän tietoa. Yhdeksän haastateltavaa kertoi, että potilastyöhön käytettävä aika oli hiljaisen raportoinnin myötä lisääntynyt. Lisäksi tutkimustulosten mukaan ylityöt olivat vähentyneet. Yhdeksän haastateltavaa ilmoitti tarvitsevansa osastoille lisää rauhallisia lukupaikkoja ja seitsemän halusi lisää tietokoneita.
Tutkimustuloksia voivat hyödyntää tutkimukseen osallistuneiden osastojen lisäksi myös muut osastot, joissa pohditaan hiljaiseen raportointiin siirtymistä. Tutkimus soveltuu myös osastoille, joissa on jo käytössä hiljainen raportointi, sillä tutkimuksessa tuli ilmi erilaisia kehittämisideoita. Lisäksi tutkimuksesta saa neuvoja huolelliseen hoitotyön kirjaamiseen. Jatkossa voisi tutkia, onko tilastoiduissa hoitovirheissä tapahtunut muutosta suullisesta raportoinnista hiljaiseen siirtymisen myötä. Lisäksi voisi tutkia, miten hiljainen raportointi toteutuu ulkomailla.