Transpotilaat plastiikkakirurgiassa - Sairaanhoitajan osaaminen
Ahonen, Iida-Mia (2019)
Ahonen, Iida-Mia
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121226304
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121226304
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajan osaamista transpotilaan hoidossa plastiikkakirurgiassa. Tavoitteena oli koota tutkimukseen perustuvaa tietoa, joka auttaa terveydenhuollon ammattilaisia kohtaamaan työssään transsukupuolisia empaattisesti ja ymmärtävästi ja auttaa heitä hoitamaan transpotilaita kokonaisvaltaisesti. Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona HUS:n tukielin- ja plastiikkakirurgian yksikköön. Tutkimuskysymys oli ”Mitä on sairaanhoitajan osaaminen transpotilaiden plastiikkakirurgisessa hoitotyössä?”
Transsukupuolisuus on kattokäsite niille ihmisille, joiden sukupuoli-identiteetti ei vastaa biologista sukupuolta. Suurin osa transsukupuolisista haluavat käydä läpi sukupuolenkorjausprosessin, jossa kehoa muutetaan hormoneilla ja kirurgisilla toimenpiteillä koetun sukupuolen mukaiseksi.
Opinnäytetyö tehtiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin neljästä tieteellisestä hakukoneesta, joista kaksi olivat kansainvälisiä. Hakusanoina käytettiin keskeisiä käsitteitä. Työhön valikoitui mukaan yhteensä 11 tutkimusta, kaksi suomalaista ja yhdeksän ulkomaalaista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Tutkimuksissa nousi esille transsukupuolisten erityinen tarve empaattiseen ja ammatilliseen kohtaamiseen. Hoitajan tule osata tiedostaa transpotilaan sukupuoli-identiteetti ja kohdata hänet sen mukaisesti. Suurin osa huonoista kokemuksista terveydenhuollossa johtuivat hoitajien tiedon puutteesta. Hoitajilla tulisi olla perus tietämys sukupuolen moninaisuudesta, mikä ehkäisisi vuorovaikutusongelmia. Terveydenalan koulutuksissa tulisi opettaa transsukupuolisista. Transsukupuolisilla on lisääntynyt riski mielenterveysongelmiin verrattuna valtaväestöön. Tämä johtuu usein kehon dysforiasta, huonosta itsetunnosta ja syrjinnästä ja ennakkoluuloista. Sukupuolenkorjausprosessin läpikäyminen helpottaa näitä ongelmia ja parantaa elämäntyytyväisyyttä. Monesti mainittuna oli myös transsukupuolisten kohtaamat ennakkoluulot ja stigma. Ennakkoluuloja kohdataan sekä terveydenhuollossa että sosiaalisessa elämässä. Sukupuolenkorjausprosessi on pitkä ja kestää usein vuosia, ja sen toteutus tapahtuu erikoissairaanhoidossa. Vaikka prosessi on pitkä ja monesti hankala ja psyykkisesti kuormittava, transpotilaat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä tuloksiin. Hoitajan on tärkeä ymmärtää, miksi sukupuolenkorjausprosessi on potilaalle tärkeä. Prosessin ymmärtäminen auttaa hoitajia tarjoamaan tukea potilaille prosessin aikana.
Transpotilaiden plastiikkakirurgisesta hoitotyöstä ei löytynyt tutkimuksia. Suomessa tutkimuksia transsukupuolisuudesta on niukasti. Ulkomailta, erityisesti Yhdysvalloista, löytyy enemmän tutkimuksia, ja vaikka osa tutkimustuloksista voidaan sijoittaa myös Suomeen, niin kulttuurillisia eroja on nähtävissä transpotilaiden kokemuksista ja hoitoprosessista. Aihetta tulisi tutkia lisää
Transsukupuolisuus on kattokäsite niille ihmisille, joiden sukupuoli-identiteetti ei vastaa biologista sukupuolta. Suurin osa transsukupuolisista haluavat käydä läpi sukupuolenkorjausprosessin, jossa kehoa muutetaan hormoneilla ja kirurgisilla toimenpiteillä koetun sukupuolen mukaiseksi.
Opinnäytetyö tehtiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin neljästä tieteellisestä hakukoneesta, joista kaksi olivat kansainvälisiä. Hakusanoina käytettiin keskeisiä käsitteitä. Työhön valikoitui mukaan yhteensä 11 tutkimusta, kaksi suomalaista ja yhdeksän ulkomaalaista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Tutkimuksissa nousi esille transsukupuolisten erityinen tarve empaattiseen ja ammatilliseen kohtaamiseen. Hoitajan tule osata tiedostaa transpotilaan sukupuoli-identiteetti ja kohdata hänet sen mukaisesti. Suurin osa huonoista kokemuksista terveydenhuollossa johtuivat hoitajien tiedon puutteesta. Hoitajilla tulisi olla perus tietämys sukupuolen moninaisuudesta, mikä ehkäisisi vuorovaikutusongelmia. Terveydenalan koulutuksissa tulisi opettaa transsukupuolisista. Transsukupuolisilla on lisääntynyt riski mielenterveysongelmiin verrattuna valtaväestöön. Tämä johtuu usein kehon dysforiasta, huonosta itsetunnosta ja syrjinnästä ja ennakkoluuloista. Sukupuolenkorjausprosessin läpikäyminen helpottaa näitä ongelmia ja parantaa elämäntyytyväisyyttä. Monesti mainittuna oli myös transsukupuolisten kohtaamat ennakkoluulot ja stigma. Ennakkoluuloja kohdataan sekä terveydenhuollossa että sosiaalisessa elämässä. Sukupuolenkorjausprosessi on pitkä ja kestää usein vuosia, ja sen toteutus tapahtuu erikoissairaanhoidossa. Vaikka prosessi on pitkä ja monesti hankala ja psyykkisesti kuormittava, transpotilaat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä tuloksiin. Hoitajan on tärkeä ymmärtää, miksi sukupuolenkorjausprosessi on potilaalle tärkeä. Prosessin ymmärtäminen auttaa hoitajia tarjoamaan tukea potilaille prosessin aikana.
Transpotilaiden plastiikkakirurgisesta hoitotyöstä ei löytynyt tutkimuksia. Suomessa tutkimuksia transsukupuolisuudesta on niukasti. Ulkomailta, erityisesti Yhdysvalloista, löytyy enemmän tutkimuksia, ja vaikka osa tutkimustuloksista voidaan sijoittaa myös Suomeen, niin kulttuurillisia eroja on nähtävissä transpotilaiden kokemuksista ja hoitoprosessista. Aihetta tulisi tutkia lisää