Hän on erityinen : valokuvausta lastensuojelulaitoksen nuoresta
Könönen, Jenni (2011)
Lataukset:
Könönen, Jenni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103012773
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103012773
Tiivistelmä
Tarkoituksenani oli tutkia prosessia, miten valokuvausta voidaan käyttää lastensuojelulaitoksessa elävän nuoren kanssa. Tahdoin saada selville, mitä prosessissa tapahtuu, mitkä ovat projektin vaikutukset kuvattavaan, mitä elementtejä projektin aikana nousee esiin.
Pyrin työlläni perustelemaan, miksi olen käyttänyt valokuvaa ja valokuvausta. Projektin tutkimuskysymyksiksi määrittelin muun muassa seuraavat: Mitä havaitsen? Mitä muutosta havaitsen? Miten kuvattava rakentaa projektia omista lähtökodistaan? Mitä valokuvattavana oleminen on ja mitä se merkitsee kuvattavalle? Millä perusteilla kuvattava valitsee kuvia albumiin? Kuinka hän arvostelee onnistuneita ja epäonnistuneita kuvia? Mitä elementtejä kuvat paljastavat? Mikä on rekvisiitan ja kuvauspaikkojen merkitys?
Tutkimuskohteenani oli pienryhmäkodissa asuvan, 18 vuotta täyttävä nuori nainen. Projekti sai alkunsa pienryhmäkodin johtajan ja nuoren toiveista saada nuoresta valokuvia. Kuvasin nuorta kuusi kertaa eri ympäristöissä. Otetuista kuvista hän valitsi mieluisimmat ja liimasi ne valokuva-albumiin, jonka hän sai itselleen 18-vuotissyntymäpäivälahjana.
Opinnäytetyöni tutkimusmenetelminä käytin havainnointia, audiotallennusta ja haastatteluja. Audiotallennin tallensi kaikki keskustelumme ja tallennukset purin muistiinpanoihini. Audiotallenteiden otteita olen käyttänyt tässä työssäni havainnollistamiskeinona. Havainnointi ja haastattelut tarkensivat huomioitani.
Työni teoreettisen osuuden muodostivat identiteetti ja subjektius, elämä lastenkodissa, syömishäiriö, valokuvattavana oleminen, voimauttava valokuvaus, valokuvaterapia ja tadeterapia. Tarkastelin myös kauneuskäsityksien merkitystä ja kuvaajana toimimista. Nämä muodostivat kattavan kuvan tapaustutkimuksessani nousseista teemoista, mukaan luettuna yhteiskunnallisen näkökulman osana suomalaista sosiaalipalvelujärjestelmää.
Tutkimuksessani sain tutustua prosessiin. Tuloksena sain työskentelymuodon, kuinka projektia voi ohjata sekä kokemuksen, millaista on kuvata nuorta. Nuori on kuvattavana kekseliäs, toimelias ja kokeilunhaluinen. Kuvia katsellessa nuori keskittyy negatiivisiin seikkoihin positiivisten sijaan. Kuvauspaikkojen tuli merkitä kuvattavalle itselleen jotakin, eikä muiden mielipiteillä ollut suurta merkitystä. Nuoren itsetuntoa sain kohotettua hetkellisesti, onnistuin luomaan hänelle tunteen arvokkuudesta ja loin hänelle uuden kokemuksen. Projektini vaikeimman esteen loi käsitykset kauneudesta sekä mieltymyksiemme erot.
Pyrin työlläni perustelemaan, miksi olen käyttänyt valokuvaa ja valokuvausta. Projektin tutkimuskysymyksiksi määrittelin muun muassa seuraavat: Mitä havaitsen? Mitä muutosta havaitsen? Miten kuvattava rakentaa projektia omista lähtökodistaan? Mitä valokuvattavana oleminen on ja mitä se merkitsee kuvattavalle? Millä perusteilla kuvattava valitsee kuvia albumiin? Kuinka hän arvostelee onnistuneita ja epäonnistuneita kuvia? Mitä elementtejä kuvat paljastavat? Mikä on rekvisiitan ja kuvauspaikkojen merkitys?
Tutkimuskohteenani oli pienryhmäkodissa asuvan, 18 vuotta täyttävä nuori nainen. Projekti sai alkunsa pienryhmäkodin johtajan ja nuoren toiveista saada nuoresta valokuvia. Kuvasin nuorta kuusi kertaa eri ympäristöissä. Otetuista kuvista hän valitsi mieluisimmat ja liimasi ne valokuva-albumiin, jonka hän sai itselleen 18-vuotissyntymäpäivälahjana.
Opinnäytetyöni tutkimusmenetelminä käytin havainnointia, audiotallennusta ja haastatteluja. Audiotallennin tallensi kaikki keskustelumme ja tallennukset purin muistiinpanoihini. Audiotallenteiden otteita olen käyttänyt tässä työssäni havainnollistamiskeinona. Havainnointi ja haastattelut tarkensivat huomioitani.
Työni teoreettisen osuuden muodostivat identiteetti ja subjektius, elämä lastenkodissa, syömishäiriö, valokuvattavana oleminen, voimauttava valokuvaus, valokuvaterapia ja tadeterapia. Tarkastelin myös kauneuskäsityksien merkitystä ja kuvaajana toimimista. Nämä muodostivat kattavan kuvan tapaustutkimuksessani nousseista teemoista, mukaan luettuna yhteiskunnallisen näkökulman osana suomalaista sosiaalipalvelujärjestelmää.
Tutkimuksessani sain tutustua prosessiin. Tuloksena sain työskentelymuodon, kuinka projektia voi ohjata sekä kokemuksen, millaista on kuvata nuorta. Nuori on kuvattavana kekseliäs, toimelias ja kokeilunhaluinen. Kuvia katsellessa nuori keskittyy negatiivisiin seikkoihin positiivisten sijaan. Kuvauspaikkojen tuli merkitä kuvattavalle itselleen jotakin, eikä muiden mielipiteillä ollut suurta merkitystä. Nuoren itsetuntoa sain kohotettua hetkellisesti, onnistuin luomaan hänelle tunteen arvokkuudesta ja loin hänelle uuden kokemuksen. Projektini vaikeimman esteen loi käsitykset kauneudesta sekä mieltymyksiemme erot.