Fysioterapia polven ja lonkan tekonivelen infektiossa
Savolainen, Marja; Poutiainen, Riikka; Wirsén, Piia (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100119416
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100119416
Tiivistelmä
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän tilastoinnin mukaan lonkan ja polven ensi tekonivelleikkausten määrä on kasvussa, mutta polven ja lonkan uusintaleikkaukset ovat vähentyneet. Infektioiden osuus uusintaleikkauksien syynä on kasvanut vuodesta 2015. Vuonna 2018 tehtiin yhteensä 913 polven uusintaleikkausta, joista 30 prosentilla uusintaleikkauksen syynä oli infektio. Samana vuonna tehtiin 1537 lonkan uusintaleikkausta, joista uusintaleikkauksen syynä infektio oli 22 prosentilla leikatuista.
Infektoitunut tekonivel hoidetaan yleensä kaksivaiheisella leikkauksella. Osana infektoituneen tekonivelen hoitoa on fysioterapia, jonka tarkoituksena on ylläpitää mahdollisimman hyvää nivelen liikkuvuutta sekä ylläpitää niveltä ympäröivien lihasten lihasvoimaa. Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, millaista fysioterapiaa annetaan polven ja lonkan tekonivelen infektiossa. Tavoitteena on yhtenäistää opinnäytetyön toimeksiantajan, Kuopion yliopistollisen sairaalan, hoitohenkilökunnan hoitolinjausta infektoituneen tekonivelpotilaan kuntoutuksessa. Opinnäytetyön tavoitteena on myös lisätä potilasturvallisuutta ja – tyytyväisyyttä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksia haettiin PubMed-, Cinahl Complete- ja Medic-tietokannoista. Haku rajattiin koskettamaan suomen- ja englanninkielisiä tutkimuksia sekä tutkimuksia, jotka oli toteutettu vuonna 2009 ja sen jälkeen. Tutkimuksia kirjallisuuskatsaukseen valikoitui sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella viisi kappaletta.
Katsaukseen valikoituneet tutkimukset käsittelivät tekonivelinfektioiden hoitoa ensisijaisesti antibioottihoidon ja leikkausmenetelmien osalta. Tutkimuksissa fysioterapia on ollut osana muun muassa nivelen liikkuvuuden mittaamisessa sekä potilaille annettavien liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoitteiden muodossa. Tuloksia tarkasteltiin seuraavien esille nousseiden teemojen mukaisesti: passiivinen fysioterapia, omatoimi-, liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoitukset sekä liikkeelle mobilisointi.
Tämän katsauksen perusteella voidaan todeta, että tekonivelen infektiossa käytetyistä fysioterapian menetelmistä ja niiden vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkimustietoa. Opinnäytetyöstä nousi seuraavia jatkotutkimusaiheita: (1) Millaisesta fysioterapiasta olisi hyötyä tekonivelen infektoituessa? (2) Onko tekonivelen infektiotapauksessa annetusta fysioterapiasta hyötyä potilaan toimintakykyyn?
Infektoitunut tekonivel hoidetaan yleensä kaksivaiheisella leikkauksella. Osana infektoituneen tekonivelen hoitoa on fysioterapia, jonka tarkoituksena on ylläpitää mahdollisimman hyvää nivelen liikkuvuutta sekä ylläpitää niveltä ympäröivien lihasten lihasvoimaa. Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, millaista fysioterapiaa annetaan polven ja lonkan tekonivelen infektiossa. Tavoitteena on yhtenäistää opinnäytetyön toimeksiantajan, Kuopion yliopistollisen sairaalan, hoitohenkilökunnan hoitolinjausta infektoituneen tekonivelpotilaan kuntoutuksessa. Opinnäytetyön tavoitteena on myös lisätä potilasturvallisuutta ja – tyytyväisyyttä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksia haettiin PubMed-, Cinahl Complete- ja Medic-tietokannoista. Haku rajattiin koskettamaan suomen- ja englanninkielisiä tutkimuksia sekä tutkimuksia, jotka oli toteutettu vuonna 2009 ja sen jälkeen. Tutkimuksia kirjallisuuskatsaukseen valikoitui sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella viisi kappaletta.
Katsaukseen valikoituneet tutkimukset käsittelivät tekonivelinfektioiden hoitoa ensisijaisesti antibioottihoidon ja leikkausmenetelmien osalta. Tutkimuksissa fysioterapia on ollut osana muun muassa nivelen liikkuvuuden mittaamisessa sekä potilaille annettavien liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoitteiden muodossa. Tuloksia tarkasteltiin seuraavien esille nousseiden teemojen mukaisesti: passiivinen fysioterapia, omatoimi-, liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoitukset sekä liikkeelle mobilisointi.
Tämän katsauksen perusteella voidaan todeta, että tekonivelen infektiossa käytetyistä fysioterapian menetelmistä ja niiden vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkimustietoa. Opinnäytetyöstä nousi seuraavia jatkotutkimusaiheita: (1) Millaisesta fysioterapiasta olisi hyötyä tekonivelen infektoituessa? (2) Onko tekonivelen infektiotapauksessa annetusta fysioterapiasta hyötyä potilaan toimintakykyyn?