Erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien jaksaminen
Holmström-Lehtinen, Ria (2011)
Holmström-Lehtinen, Ria
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103092963
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103092963
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää millaista erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien jaksaminen on. Tutkimuksessa kartoitettiin millaista tukea erityislasten vanhemmat saavat ja keneltä he sitä saavat. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin millaista tukea he toivoisivat saavansa ja keneltä, sekä millaisena he kokevat avun hakemisen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada selville erityislasten vanhempien omat mielipiteet ja saada kuuluville heidän oma äänensä.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin kasvatusta, vanhemmuutta, erityistä tukea tarvitsevan lapsen määrittelykehyksiä ja diagnooseja, sekä vanhemmuuden tukemista ja erilaisia tukimuotoja. Tutkimus suoritettiin kvantitatiivisesti. Kohderyhmänä olivat erityistä tukea tarvitsevien, ala – aste ikäisten lasten vanhemmat. Aineiston keruu tapahtui kyselylomakkein. Kyselylomakkeet kulkivat Rauman Ankkuripuiston koulun ja Karin koulun rehtorien ja opettajien kautta heidän oppilailleen, jotka veivät ne koteihinsa. Kyselylomakkeita toimitettiin 102 kpl, joista Ankkuripuiston kouluun 72 kpl ja Karin kouluun 30 kpl. Vastauksia palautui 57 kpl Ankkuripuiston koulusta 44 kpl (61 %) ja Karin koulusta 13 kpl (43 %).
75 % oli perheitä, joissa oli yksi erityistä tukea tarvitseva lapsi, 16 % oli kahden lapsen perheitä ja kolmen lapsen 7 %. Lapsilla esiintyi eniten (33 %) ADHD diagnoosia. Tutkimustulokset osoittivat, että suurin osa (70 %) vanhemmista oli tyytyväisiä saamaansa tuen määrään. Heidän tärkeimmät tukijansa olivat sukulaiset, koulu ja puoliso. Tukea he ovat saaneet keskustelun, kuuntelun ja tiedon muodossa.
Toiveet tuen määrästä jakaantuivat seuraavasti: lisää tukea haluaisi 42 % ja tyytyväisiä tuen määrään oli 53 %. Vanhemmat haluaisivat eniten tukea jaksamiseen ja kasvatukseen sekä arkipäivän toimiin. Tuen he haluaisivat saada koululta, ystäviltä ja puolisolta. Tärkeimmät tukijatoiveet ovat koulu, terveydenhuolto ja puoliso. 47 % perheistä oli sitä mieltä, että avun hakeminen on helppoa, 33 % oli sitä mieltä, että se on vaikeaa ja 11 % oli sitä mieltä, että se riippuu tilanteesta. 44 % perheistä oli kiinnostuneita vertaistukiryhmistä ja 54 % ei ollut toiminnasta kiinnostuneita.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin kasvatusta, vanhemmuutta, erityistä tukea tarvitsevan lapsen määrittelykehyksiä ja diagnooseja, sekä vanhemmuuden tukemista ja erilaisia tukimuotoja. Tutkimus suoritettiin kvantitatiivisesti. Kohderyhmänä olivat erityistä tukea tarvitsevien, ala – aste ikäisten lasten vanhemmat. Aineiston keruu tapahtui kyselylomakkein. Kyselylomakkeet kulkivat Rauman Ankkuripuiston koulun ja Karin koulun rehtorien ja opettajien kautta heidän oppilailleen, jotka veivät ne koteihinsa. Kyselylomakkeita toimitettiin 102 kpl, joista Ankkuripuiston kouluun 72 kpl ja Karin kouluun 30 kpl. Vastauksia palautui 57 kpl Ankkuripuiston koulusta 44 kpl (61 %) ja Karin koulusta 13 kpl (43 %).
75 % oli perheitä, joissa oli yksi erityistä tukea tarvitseva lapsi, 16 % oli kahden lapsen perheitä ja kolmen lapsen 7 %. Lapsilla esiintyi eniten (33 %) ADHD diagnoosia. Tutkimustulokset osoittivat, että suurin osa (70 %) vanhemmista oli tyytyväisiä saamaansa tuen määrään. Heidän tärkeimmät tukijansa olivat sukulaiset, koulu ja puoliso. Tukea he ovat saaneet keskustelun, kuuntelun ja tiedon muodossa.
Toiveet tuen määrästä jakaantuivat seuraavasti: lisää tukea haluaisi 42 % ja tyytyväisiä tuen määrään oli 53 %. Vanhemmat haluaisivat eniten tukea jaksamiseen ja kasvatukseen sekä arkipäivän toimiin. Tuen he haluaisivat saada koululta, ystäviltä ja puolisolta. Tärkeimmät tukijatoiveet ovat koulu, terveydenhuolto ja puoliso. 47 % perheistä oli sitä mieltä, että avun hakeminen on helppoa, 33 % oli sitä mieltä, että se on vaikeaa ja 11 % oli sitä mieltä, että se riippuu tilanteesta. 44 % perheistä oli kiinnostuneita vertaistukiryhmistä ja 54 % ei ollut toiminnasta kiinnostuneita.