Soveltava taide voimaannuttajana
Laukkanen, Mirja; Oikarinen, Eveliina (2010)
Laukkanen, Mirja
Oikarinen, Eveliina
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121317979
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121317979
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata Tukeva-hankkeeseen osallistuvien nuorten kokemuksia soveltavasta taidetyöskentelystä. Tavoitteena oli antaa tietoa nuorten kokemuksista soveltavasta taidetyöskentelystä Tukeva-hankkeelle, terveysalan työntekijöille ja taiteista muutoinkin kiinnostuneille.
Tutkimustehtävänä oli tutkia, kuinka Tukeva-hankkeeseen osallistuvat nuoret kokivat soveltavat taiteet.
Opinnäytetyö tehtiin Tukeva - hankkeen tilauksesta. Sairaanhoitaja-opiskelijoina koimme aiheen mielenkiintoisena ja uusia näkökulmia antavana asiana tulevaisuuden työhömme potilaiden hoitamisessa.
Tutkimuksen tulokset saatiin haastattelemalla Kainuun alueella kuutta 14 - 17-vuotiasta nuorta, jotka osallistuivat Tukeva- hankkeen musiikkia ja ilmaisutaitoa toteuttaviin ryhmiin. Haastattelumenetelminä käytettiin avoimen ja teemahaastattelun välimuotoa.
Tärkeimpinä tutkimustuloksina ilmeni, että Tukeva- hankkeen toiminta aktivoi nuoria positiivisesti, tuotti iloa yhdessä/ yksin tekemisestä, vaikutti vireystilaan myönteisesti ja oli väylä myös tunteiden purkamiseen. Lisäksi nuoret olivat saaneet toiminnasta rohkeutta elämään. Haastatteluissa tuli esille toiminnan muutostoiveita ja kohokohtia, sekä syitä osallistumiseen ja mielipiteitä toiminnan mielekkyydestä. Nuorten haastatteluista saaduista tuloksista paljastui tärkeänä asiana, että ohjaajalta saatu rohkaisu ja kannustus koettiin merkittävänä. Haastateltavat nuoret kertoivat myös toiminnan vaikutuksista sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten siitä, että se auttoi heitä toimimaan ryhmässä ja syvensi kaverisuhteita luokan sisällä. Joidenkin haastateltavien elämään toiminta ei kuitenkaan olennaisesti vaikuttanut. Huonoja puolia toimintaa koskien ei juurikaan ilmennyt, paitsi ohjaajan antaman ajan jääminen vähäiseksi. Mainintaa tuli myös siitä, että ilmaisutaidon tunneilla olisi haluttu tehdä enemmän esityksiä ja musiikkiryhmässä olisi haluttu tehdä enemmän asioita yksilönä.
Johtopäätöksenä voitaisiin todeta, että oman ikäinen seura ja mielekäs tekeminen voivat voimaannuttaa nuorta. Aikuisen antama tuki ja läsnäolo tekemisessä on nuorelle erittäin tärkeää, joten jatkossa olisi hyvä saada lisää tällaisia nuorille suunnattuja projekteja sisältäen riittävästi ohjausta aikuiselta.
Jos jatkossa vastaavanlaisia projekteja järjestetään, voi aiheesta tehdä jatkotutkimuksia vaikkapa laajemmalla tutkittavien määrällä. Toisena jatkotutkimusaiheena voisi olla myös taiteen voimia vievät vaikutukset.
Tutkimustehtävänä oli tutkia, kuinka Tukeva-hankkeeseen osallistuvat nuoret kokivat soveltavat taiteet.
Opinnäytetyö tehtiin Tukeva - hankkeen tilauksesta. Sairaanhoitaja-opiskelijoina koimme aiheen mielenkiintoisena ja uusia näkökulmia antavana asiana tulevaisuuden työhömme potilaiden hoitamisessa.
Tutkimuksen tulokset saatiin haastattelemalla Kainuun alueella kuutta 14 - 17-vuotiasta nuorta, jotka osallistuivat Tukeva- hankkeen musiikkia ja ilmaisutaitoa toteuttaviin ryhmiin. Haastattelumenetelminä käytettiin avoimen ja teemahaastattelun välimuotoa.
Tärkeimpinä tutkimustuloksina ilmeni, että Tukeva- hankkeen toiminta aktivoi nuoria positiivisesti, tuotti iloa yhdessä/ yksin tekemisestä, vaikutti vireystilaan myönteisesti ja oli väylä myös tunteiden purkamiseen. Lisäksi nuoret olivat saaneet toiminnasta rohkeutta elämään. Haastatteluissa tuli esille toiminnan muutostoiveita ja kohokohtia, sekä syitä osallistumiseen ja mielipiteitä toiminnan mielekkyydestä. Nuorten haastatteluista saaduista tuloksista paljastui tärkeänä asiana, että ohjaajalta saatu rohkaisu ja kannustus koettiin merkittävänä. Haastateltavat nuoret kertoivat myös toiminnan vaikutuksista sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten siitä, että se auttoi heitä toimimaan ryhmässä ja syvensi kaverisuhteita luokan sisällä. Joidenkin haastateltavien elämään toiminta ei kuitenkaan olennaisesti vaikuttanut. Huonoja puolia toimintaa koskien ei juurikaan ilmennyt, paitsi ohjaajan antaman ajan jääminen vähäiseksi. Mainintaa tuli myös siitä, että ilmaisutaidon tunneilla olisi haluttu tehdä enemmän esityksiä ja musiikkiryhmässä olisi haluttu tehdä enemmän asioita yksilönä.
Johtopäätöksenä voitaisiin todeta, että oman ikäinen seura ja mielekäs tekeminen voivat voimaannuttaa nuorta. Aikuisen antama tuki ja läsnäolo tekemisessä on nuorelle erittäin tärkeää, joten jatkossa olisi hyvä saada lisää tällaisia nuorille suunnattuja projekteja sisältäen riittävästi ohjausta aikuiselta.
Jos jatkossa vastaavanlaisia projekteja järjestetään, voi aiheesta tehdä jatkotutkimuksia vaikkapa laajemmalla tutkittavien määrällä. Toisena jatkotutkimusaiheena voisi olla myös taiteen voimia vievät vaikutukset.