Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen edistäminen fyysisesti ja vuorovaikutuksellisesti esteettömiksi

Abstract

Tämä opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Hyvinkään kaupungin varhaiskasvatuksen Oppimisympäristöjen edistäminen fyysisesti ja vuorovaikutukseltaan esteettömiksi -hankkeen kanssa. Hankkeessa innovoidaan oppimisympäristöjen kehittämistä fyysisesti ja vuorovaikutukseltaan esteettömiksi ja se on saanut rahoituksensa Opetushallituksen Innovatiivisten oppimisympäristöjen edistäminen varhaiskasvatuksessa -valtionavustuksesta.

Opinnäytetyössä kartoitettiin hankepäiväkotien kasvattajien näkemyksiä ryhmänsä toiminnasta ja toimintaympäristöstä, esteettömästä vuorovaikutuksesta, yhteisöllisestä toiminnasta ja lasten osallisuudesta sekä kasvattajien toiveita projektin yhteisöllisten terapeuttien työlle. Tavoitteena oli tuottaa tietoa hankkeen lähtötilanteesta, pohjaksi yhteisöllisten terapeuttien työlle varhaiskasvatuksen henkilökunnan tukemiseksi kehitystyössä sekä hankkeen lopussa tehtävälle vaikuttavuuden arvioinnille. Tämä opinnäytetyö on luonteeltaan tapaustutkimus. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, joka lähetettiin kaikille yksiköissä työskenteleville kasvattajille.

Osallisuuden mahdollistavassa ympäristössä lapsi voi kokea olevansa merkityksellinen osa yhteisöään ja tarpeellinen toisille. Lapsen osallisuus rakentuu vuorovaikutuksessa, niin varhaiskasvatuksen henkilökunnan kuin toisten lasten kanssa. Poistamalla vuorovaikutuksen esteitä esimerkiksi esteettömällä viestinnällä, edistetään myös lapsen kehitystä ja oppimista. Toimiva vuorovaikutus ja yhteiset esteettömän viestinnän keinot ovat keskeisiä tekijöitä lasten osallisuudessa ja inklusiivisessä varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt ovat niin fyysisiä kuin myös psyykkisiä, sosiaalisia ja emotionaalisia ympäristöjä. Oppimisympäristöjen järjestämisessä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten järjestelyt tukevat vuorovaikutusta ja itsenäistä toimintaa. Niin fyysisillä tiloilla kuin sosiaalisella rakenteella voidaan vaikuttaa siihen, kuinka lapset ovat yhteydessä toisiinsa, saavat onnistumisen ja osallisuuden kokemuksia ja miten toiminta erilaisissa tilanteissa sujuu. Lapsen tarvitseman tuen tarkasteleminen toiminnan mahdollistamisen kautta sen sijaan, että tuen tarve nähtäisiin lapsen ominaisuutena, keskittää huomion ympäristön vaikutuksiin tuen tarpeessa. Tuki on tällöin esimerkiksi kommunikoinnin, liikkumisen tai sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollistamista.

Kasvattajien kokemusten mukaan arjessa toimivia asioita olivat ryhmän vuorovaikutus ja monet arjen tilanteet. Ryhmien toiminnassa erityisesti siirtymätilanteet koettiin haastavik-si. Suhdelukukysymykset nousivat esiin useissa kohdissa. Kuvatuki, viittomat ja elekieli koettiin merkityksellisimmiksi avuiksi lasten omatoimisuuden, itseohjautuvuuden ja vuorovaikutuksen tukemisessa. Ryhmän positiivinen ja hyväksyvä ilmapiiri sekä aikuisten kannustus ja tuki nähtiin merkityksellisinä vuorovaikutuksen esteettömyydelle. Ilmapiiritekijöillä ja lapsen yksilöllisyyden huomioimisella nähtiin myös suurimmat merkitykset lapsen osallisuudelle.

Opinnäytetyössä saatujen tulosten perusteella voidaan saada eväitä kehittämistyöhön. Opinnäytetyön tarjoaman tiedon lisäksi tarvitaan ryhmien ja kasvattajien toiminnan sekä oppimisympäristöjen havainnointia, jotta tietoa voidaan syventää ja tarkastella kasvatta-jien käsitysten vastaavuutta käytännön toimintaan.